Eilen ulkoiltiin ihan vain pihapiirissä ja uskaltauduttiin jäillekin, vaikka pelkään niitä kuollakseni. Tai en jäitä vaan niitä virtauskohtia, joissa sitä ei ole tai se on heikkoa... Tyydyin seuraamaan lähempänä rantaa poikien juoksuja. In Finland we have this thing called reilu meininki ;)
 |
| Olen aina rakastanut peltomaisemia. Saa joka vuodenaika huokailemaan kauneudellaan... |
 |
Laiminlyöty lato.
|
 |
| Meidän laiturin rappuset - menee hetki kun ne on taas käytössä. |
 |
| Pojat ei kantaneet huolta jäiden kantavuudesta. |
 |
| Juoksivat mulle sydämen! :) |
 |
| Ricolla on vielä henkinen yliote. |
 |
| "Tuo talo ei aiemmin ole ollut tuolla - epäilyttävää..." Kingi |
 |
| Jossain vaiheessa tajusin, et tää jäähän sulaa mun alla? Siitä se paniikki sitten lähti.. |
Rantauduttiin lopulta turvallisesti kaikki kolme. Ja joo, tiedän että tuo oli vain loskaa siinä jään päällä. Mutta tilannetta ei auttanut ettei jäällä ollut liikkunut ketään muita. Herättää kysymyksen, miksi.
-Katjamaarit
Minä pelkään myös noita jäitä :D Uskallan mennä sinne vain silloin, kun muitakin on näkyvissä ja ladutkin vedetty, silloinhan sen on pakko kestää! Tänä talvena ei ole uskaltauduttu (vielä?) ollenkaan.
VastaaPoistaAjattelin kaivaa tässä joku päivä entisten koirien kuvia esille ja skannata, jos saisi vaikka jonkunlaisen postauksen tehtyä. Meilläkin noita sakemanneja ehti olla neljä (+ yksi sakemanni-ajokoiramix) :)
Tyypitkö asuu oikeesti jossain rannalla? :O Aivan epistä, jos niin on... Mä haluun kans! Me käytiin jo tuolla meren jäällä missä muitaki oli viipottanu menemään, vaan ei kauas rannasta siltikään uskallettu lähteä. On se vaan aina jotenki kammoa puuhaa, vaikka samaan aikaan hauskaakin.
VastaaPoistaSanni: mulla on sama tekniikka yleensä. Varsinkin moottorikelkan jäljet on sellaisia joita lähden seuraamaan helpommin. Etenkin jos jäljet ei yht'äkkiä vain lopu ulapalle... kääk.
VastaaPoistaToivottavasti joku päivä teet tuon historiikkipostauksen - näkisin kuvat mielelläni! Joko muuten kädenvääntö saksalaisen ja irlantilaisen perheenlisäyksen välillä on ratkaistu? ;)
Bemary: nyt johti kuvakollaasi vähän harhaan! Eli ensimmäiset kuvat on pihapiiristä ja loput läheiseltä järveltä. Meidän tontti rajautuu kylläkin myös vesistöön eli Musti-jokeen, mistä tuo laiturikuvakin. Mutta en uskalla poikia juoksuttaa lainkaan tuon joen jäällä koska pelkään että ne keväällä juoksee sinne omin päin sulaviin jäihin tai tajuaa että sitä kautta pääsee ultimate-vapauteen.
Meillähän on tontti rajattu muutoin aidalla, mutta ei tuota rantaviivaa. Sen suhteen mentiin estetiikka edellä.. tästä syystä joen jäät on talvella ihan nou-nou -juttu.
Se on kumma miten noi jäät meitä toisia hirvittää, ja toiset on niin luottavaisia niiden suhteen. Mutta kai se riippuu siitä, miten hyvin ne virtaukset tuntee (mut eikös nekin muutu ajan myötä?). No, anyweis, turvallista jäillä liikkumista meille kaikille! Eihän sieltä kuitenkaan malta pois pysyä =)
Vielä ei ole vääntö siitä asiasta ratkennut :D Ollaan myös mietitty toista englantilaista, joten saa nyt nähdä mihin tässä lopulta päädytään!
VastaaPoistaNii justiinsa. :) No eipähän tartte niin pahasti kadehtia, vaikka ois se joki kiva myös (etenki joki, jolla on koiran nimi :D), kesällä ainakin. Viisasta kyllä, ettei ohjaa otuksia tonne juoksemaan, äkkiä käy pahasti. Ääripää tossa jäihin luottamisessa onkin ne vanhat ja viisaat, jotka lähtee minne vaan pilkille, koska "kesti se silloin 50-luvullakin aivan hyvin". x) Ite ei uskalla ollenkaan luottaa, eli joka talvi on uus juttu ja aina pitää varoa, enemmin liikaa kuin liian vähän.
VastaaPoistaEiku "ennemmin"...
VastaaPoista