...vaapula vissun.

Miltei kuukauden sairastamisen jälkeen on todettava, että onpahan ollut sairas alkuvuosi! Jospa siinä tuli sitten koko vuoden tyköaineet kerralla. Tein jo töihinkin paluuta jossain välissä, mutta heti ensimmäisenä päivänä törmäsin virkaintoiseen influenssavirukseen, joka kolahti ja pahasti joten siitä sitten korkean kuumeen ja keuhkojuttujen takia sairaalaan ja, ja, ja ... ihan hirrrrvvvvveeeeen sairaana on oltu. Tänään olin ensimmäistä pvää töissä ja se lienee sitten se mittari, jonka mukaan nyt ollaan terveenä...

Eilen kävin ensimmäistä kertaa toisen karvakuonon kanssa puolen tunnin pissalenkillä keskustassa ja tiedä sitten kumpi meistä oli enemmän innoissaan (ei, nyt en viittaa tuohon pissaamiseen). Jos olisin hiukan edes voimissani niin olisin hyppinyt ja kiljahdellut riemusta, mutta nyt vain henkisesti heittelin kärrynpyöriä, huidoin epämääräisesti ja kraakuin jotain epäinhimillistä. IHANA LUMI JA NIETOKSET! Nyt vaan toivotaan, että tulee piiiitkä takatalvi ja lunta tietenkin lisää. Ehdin minäkin tästä ihanuudesta nauttimaan!

Jottei nyt joku saa sydäriä, että onko ne koirat nyt olleet koko kuukauden myös sairiksella niin ei. Miehen jalat on vieneet yhä syvemmälle pelloille ja syrjäisille tienpätkille - kai se on kaikesta kävelystä jo lyhentynytkin useamman sentin kun jalat kuluu. Kuvamateriaaliakin sain viime viikolla kun piehtaroin itsesäälissä ettei koirillakaan ole kivaa kun olen sairaana eikä ne pääse nauttimaan mun täpötäydellisestä lenkkiseurasta (joka on tietenkin vertaansa vailla). Mies palasi seuraavalta lenkiltä kameran kanssa, heitti muistikortin minulle ja kysyi: "Näyttääkö siltä että meillä on tylsää?"

Vai niiiiiiin.... Mä voinkin varmaan taas sujahtaa punkkaan? Viitsivitsi. Nyt ulos! ...ja jossain vaiheessa on koluttava läpi mun suosikkiblogit viime viikoilta - mitä teille muille karvaisille kuuluu??! =)

 

 

 

 

* * * * * 

HUISIA!
Näköjään uusia seuraajia roppakaupalla!!! Tervetuloa joukkoon karvaiseen =)

-Katjamaarit-

Hissun kissun...

Hengissä ollaan. Tosin kotona edelleen. Ei mitään kuoleman vakavaa, mutta sen verran vakavaa että toista viikkoa jo levossa. Olen ihmetellyt, miten tällaisessa tilanteessa selviäsi ilman talouden toista osapuolta, joka on onneksi ilokseen (krhm) lenkkeillyt koirien kanssa nyt meidän molempien puolesta. Uumoilen tästä huolimatta piiiitkäää lenkkeilykautta allekirjoittaneelle kun tästä toivutaan ;)

En tahdo ymmärtää ihmisiä, jotka valittaa näistä upeista pakkaspäivistä. Istun nenä kiinni ikkunassa ja huokailen tuskastuneena luoden pitkiä kaipaavia katseita eteisessä roikkuviin pilkkihaalareihini. Sehän on vain varustelukysymys. Tahtoo ulos! Mä olen koko pitkän vuoden ja kuuman kesän itkenyt näiden pakkaspäivien perään ja nyt mä en pääse nauttimaan niistä. Mrrrr. Tänään kuitenkin toppasin itseni päästä varpaisiin ja töpöttelin hetkeksi koirien seuraksi pihalle. Aaah... Se miten lumi narskuu kenkien alla pakkasessa ja poskia nipistelee...

Onneksi mulla on ollut kotona parasta seuraa (mun) maailmassa.  



Kingi ihanainen.
Ehdottomasti mun valinta kainalonlämmittäjäksi sohvalle. Se makaa ihan liki ja tuhisee pää mun kainalossa - tosin sätkii unissaan niin voimakkaasti, että on ollut tiputtaa mut useamman kertaa lattialle. Hmm - tarkoituksella?





Kingi energiapommi.
...jos mun sairasloma jatkuisi vielä niin hypittäisiin molemmat seinille. Kuinka ironista. 

 

Korvaton Kingi ;)
Tätä myötä isukin paras ystävä. Kun mies on nyt hoitanut sen lenkitykset niin hänen kotiin tultuaan mua ei enää kuullakaan. Lojaalius on niin ostettavissa... Pah.


 

Hämmentynyt Kingi.
Jaksaa ihmetellä miksi emäntä ei paljoa liiku, leiki ja temmellä... Kantaa loputtomasti mulle villasukkia pyykkikorista (tai mitä tahansa sukkia). Kun nämä vihjeet ei vielä riitä toimintaan niin repertuaarin täydentää erinäinen kenkävalikoima kumisaappaista lenkkareihin.
Jossain vaiheessa tullaan oman hihnan kanssa. No ymmärrätkö nyt!?

Lempeä Rico.
Se ymmärtää, että nyt on emäntä pipi ja elo rauhaisaa hetken aikaa. Nauttii siitä, että olen kotona ja nukkuu pitkiä unia kanssani. Ei hosu, ei hypi päin, ei höslää tahi häslää. Seuraa enemmän sivusta. Luo ymmärtäväisiä katseita ja heiluttaa häntää kuin sanoakseen "Koeta jaksaa".

Komenteleva Rico.
Selkeästi ulkona ja sisällä käskyttää Kingiä aiempaa enemmän. Kingin ylimääräinen energia kun usein purkautuu Ricon härnäämisenä tavalla tai toisella.

 

Rakas Rico.
Siinä missä Kingi on koko ajan mun kyljessä, antaa ja ottaa Rico oman tilansa. Kaiken aikaa se sivusilmällä kuitenkin seuraa mitä tapahtuu ja on tilanteen tasalla heti kun sitä tarvitaan tai ulko-ovi käy.

Ja tietty isäntä itse. Vaikkei sitä ole paljoa näkynyt.
Jos se ei ole töissä, se on jommankumman koiran kanssa testaamassa lenkkareita.
No. Yksi syistä, miksi mä siitä niin tykkään (testaa lenkkareita).

...ja suuri mysteeri; mihin on hävinnyt se pieni sininen paholainen kun sille viimeinkin olisi käyttöä? KlikKlik?!

 

- Katjamaarit -