Jänis-Koira

Illalla isännän ja Kinkun mettälenkillä kävi niin, että siellä loikki yllättäen jänöjussi iloisesti vastaan... - ilmeisesti meillä on nyt talossa sitten hirvikoiran lisäksi (Rico) myös jäniskoira. Pusikot oli vaan soinu kun Kinkku oli yrittänyt kiihkeästi tehdä lähempää tuttavuutta töpöhännän kanssa. No tällä kertaa erä jänikselle 6-0. Pahasti pelkään, että Kinkun hampaankoloon jäi jäniksenmentävä reikä ja ensi kerralla koetellaan jo tottelevaisuudenkin rajoja enemmän... Vai mitä tästä ilmeestä päätellä?



Tyytymätön saksalainen jäniskoira.


Huomenna meillä olisi ohjelmassa taas operanttia oppimista. Ei voi puhua kouluttamisesta, koska menee itsellänikin puhtaasti opettelemisen puolelle. Viime päivinä on suorituspaineiden alla heiluttu kotona kosketuskepin kanssa kuin Helinä-keiju ikään. Ollaan siinä pisteessä, että Kinkku bongaa jo kosketuskepin nenällään oli se missä vain. Joo, siis bongaa eli koskettaa - en piilottele sitä sohvien taakse tms. (vielä, grrr). Eli se on ymmärtänyt, että keltaista palloa kepin päässä pitää koskettaa nenukilla, siitä seuraa klikkaus ja sitten makkaraa. Kysymys kuuluukin - mitäs sitten?! Se kysymys on leijunut varsinkin tänään ilmassa kun Kinkku alkoi jo näyttää siltä, että homma on vähän liiiankin simppeliä - anna se vinkuorava tänne.. Mulla ole mitään havaintoa, miten tämä "nenittely" johtaa seuraavaksi temppujen opettamiseen tai sitä voi hyödyntää tottisliikkeissä. No, ehkä asia selviää meille huomenna. Ihanan tavoitteellista touhua! ;)