 |
| Uno, Kreislauf Zodiak 5.11.2006 – 22.1.2010 |
Tämä viikonloppu ja viikko on ollut hyvin raskas. Kaksi vuotta sitten elämämme järkkyi tavalla, josta en koskaan tule toipumaan. Jos kaikki olisi mennyt kuten piti, Uno olisi nyt viisivuotias. Niille, jotka aina jaksavat lohduttaa että aika parantaa ja ikävä hellittää, voin kertoa - ei meillä kaikilla.
Uno on mielessäni joka pvä, tavalla tai toisella. Sitten tulee näitä päiviä tai viikonloppuja jolloin suru lamauttaa. Ja viha, menetyksen tuska, se nousee voimakkaana kuin sinä pvänä kun osa minustakin kuoli. Se vain uinuu jossain sisälläni ja odottaa sopivan heikkoa hetkeä ajaa yli.
Unon karisma ei jättänyt ketään kylmäksi. Siitä Unon nimikkokappalekin ♥ Virve "Vicky" Rosti - Charlie Brown
Ikävä on suunnaton.
- Katjamaarit
Muistokirjoitus vanhassa blogissa: R.I.P. Rakas
Otan niin paljon osaa :(
VastaaPoistaVälillä tulee tippa linssiin minullakin vuonna 2004 kuolleen saksanpaimenkoirani ikävästä.
Aivan liian aikaisin lähti, joten on enemmän kuin ymmärrettävää, ettei ikävä ja tuska helpota. :( En pysty lukemaan tota sun vanhaa tekstiä uudelleen, koska luin sen kertaalleen eksyessäni alkujaan sun vanhan blogin ääreen ja oli niin rankka juttu, että huhhuh, ei vaan pysty, niin pahaa tekee... Otan osaa, kuitenkin.
VastaaPoistaTiedän tunteen.Vanhan koneen kovalevy toi esiin Combon viimeisen videon,jota en enää edes muistanut.En pystynyt katsomaan.Halaillaan poikia sitäkin tiukemmin.
VastaaPoistaOtan osaa menetykseesi. Ikävä ei koskaan helpota, mutta joskus sen kanssa vain oppii elämään.
VastaaPoistaJos saan kysyä, miksi Uno lopetettiin?
Kiitos osaaottavista kommenteista. Kyllä tää tästä taas pikkuhiljaa nousee...
VastaaPoistaBemary sanoo : Aivan liian aikaisin lähti, joten on enemmän kuin ymmärrettävää, ettei ikävä ja tuska helpota. :( En pysty lukemaan tota sun vanhaa tekstiä uudelleen, koska luin sen kertaalleen eksyessäni alkujaan sun vanhan blogin ääreen ja oli niin rankka juttu, että huhhuh, ei vaan pysty, niin pahaa tekee... Otan osaa, kuitenkin.
VastaaPoistaEi tekisi mieli kysyä, mutta kai tämä tyhmä ihmisen utelias luonto.... Miksi Uno lopetettiin? Todellakin, voimia teille..!!
Tuli niin paha mieli. Nää on kovia paikkoja :'(
Unolla oli vaikea lonkkanivelten kasvuhäiriö. Vanhasta blogista saa jotain osviittaa kuntoutuksista ja muusta... Kipeitä muistoja, joihin on vaikea palata.
PoistaOi voi.. aloin itkee töissä, en uskalla edes avata tuota sun toista blogia..
VastaaPoistaMä en ole edelleenkään päässyt yli mun Nanan poismenosta. Ja siitä on kohta neljä vuotta. Vaikka se oli jo vanha koira, yli 13v, niin ei se tehnyt asiaa yhtään helpommaksi. Musta se on kanssa ihan soopaa, että ajan mittaan olo helpottuu ja ikävä hellittää. Ikävä ei ikinä hellitä sellaisista, jotka on olleet sulle maailman tärkein asia ja sit se otetaan pois. Ajoittain sen ikävän saattaa tavallaan vähän unohtaa, mutta siellä se on, aina kun tule joku joka muistuttaa niin mä en pysty olee itkemättä. Sattuu vieläkin niin saatanasti.
Kamalaa, että noin nuorella koiralla noin pahat vaivat :( Mä oon maailman huonoin kirjottaa mitään lohdullista, muuta kuin että nyt koiraan ei ainakaan enää satu ja sen on hyvä, mutta sellaisia asioita en osaa sanoa, jotka helpottais meidän ihmisten olemista..
http://www.youtube.com/watch?v=GCx0oFIV5Ss
Kiitos Johanna viestistä ja osanotosta. Tunnistan niin itseni tästä sun tekstistä. Suru tulee hyökyaaltona esiin, kun vähän pintaa raapaisee. Luopumisen taakka on koiranomistajan velvollisuuksista se raskain. Onneksi on kanssaihmisiä, jotka ymmärtää surun luonteen.
PoistaValitettavasti mulla on kotona niin hidas nettiyhteys, etten saanut Nanan videota ladattua. Palaan katsomaan sen kuitenkin myöhemmin. Kolmetoista vuotta on hieno koiranikä, siihen mahtuu monia rakkaita muistoja <3