Karvaisia otuksia

Täytyy kyllä todeta, että viikonloppu äitin luona on hemmottelu- ja akkujen latausviikonloppu parhaimmillaan. Muutoinkin viihdyn noissa Turun maisemissa paremmin kuin hyvin, vaikken sieltä olekaan kotoisin. Koska eläinrakkaus on meidän perheessä verissä, löytyy äitinkin luota isompaa ja pienempää karvaista otusta.

Rosa löysi tien äidin sydämeen kymmenisen vuotta sitten Kuopion eläinsuojan kautta. Joku oli hylännyt alle vuotiaan pennun yksin lenkkipolun varteen, lyhyessä köydessä puuhun sidottuna... :( Myöhemmin selvisi, että Rosalla oli voimakas eroahdistus, joka sai sen tuhoamaan puoli huushollia alta aika yksikön. Liekö se sitten ollut hylkäämisen syynä. Nuori isokokoinen koira oli myös vallaton ja vailla tapakasvatusta. 

 Äiti asui samaan aikaan yksin maalla ja haaveili koirasta. Päätimme siskoni kanssa hankkia hänelle koiran ja saattaa nämä kaksi yhteen - siitä se sitten lähti. Äitilläni on maaginen taito käsitellä eläimiä ja pian Rosastakin tuli kuin äitin ajatus. Rosa on monirotuinen, vanhetessa mastiffin ulkomuoto on tullut vahvana esiin. Muutoinkin Rosa perusluonteeltaan vastaa laumanvartijakoiraa. Tämä tyttö reissaa säännöllisesti ulkomailla ja asuu osan vuodesta Turkissa :)

Kingi ja Rosa - ainut julkaisukelpoinen yhteiskuva ja tässäkin tuollainen "pieni" häiritsevä elementti (enkä tarkoita Kinkun väärinpäin olevaa pantaa).

 Tässä blogissa ei koskaan nähdä kissaeläimiä... Poikkeus vahvistaa säännön, joten esitellään nyt sitten Harmi, äitin Laku-kissan pentu. Harmilla on kaulassa lähetinpanta, se on kunnon nuoren kollin tapaan unohtunut pari kertaa pidemmäksi aikaa riiuu-reissulle ja elää nyt "koevapaudessa". Ja kuten ilmeestä voi päätellä - kulkusetkin siinä sivussa lähti.

Äiti ♥ ruokkimassa lintuja.

Haastankin kaikki halaamaan tänään äitiä - isosti ja lujaa! Vaikkei ole edes äitienpäivä ;) 
On ne äidit vaan niin parhaita!

T. Katjamaarit (35v.)