Poikien juoksut

Eilen ulkoiltiin ihan vain pihapiirissä ja uskaltauduttiin jäillekin, vaikka pelkään niitä kuollakseni. Tai en jäitä vaan niitä virtauskohtia, joissa sitä ei ole tai se on heikkoa... Tyydyin seuraamaan lähempänä rantaa poikien juoksuja. In Finland we have this thing called reilu meininki ;)

Olen aina rakastanut peltomaisemia. Saa joka vuodenaika huokailemaan kauneudellaan...



Laiminlyöty lato.

 

Meidän laiturin rappuset - menee hetki kun ne on taas käytössä.



 

Pojat ei kantaneet huolta jäiden kantavuudesta.





Juoksivat mulle sydämen! :)



Ricolla on vielä henkinen yliote.

"Tuo talo ei aiemmin ole ollut tuolla - epäilyttävää..." Kingi

Jossain vaiheessa tajusin, et tää jäähän sulaa mun alla? Siitä se paniikki sitten lähti..

Rantauduttiin lopulta turvallisesti kaikki kolme. Ja joo, tiedän että tuo oli vain loskaa siinä jään päällä. Mutta tilannetta ei auttanut ettei jäällä ollut liikkunut ketään muita. Herättää kysymyksen, miksi.

-Katjamaarit

R.I.P. Rakas

Uno, Kreislauf Zodiak 5.11.2006 – 22.1.2010

Tämä viikonloppu ja viikko on ollut hyvin raskas. Kaksi vuotta sitten elämämme järkkyi tavalla, josta en koskaan tule toipumaan. Jos kaikki olisi mennyt kuten piti, Uno olisi nyt viisivuotias. Niille, jotka aina jaksavat lohduttaa että aika parantaa ja ikävä hellittää, voin kertoa - ei meillä kaikilla.

Uno on mielessäni joka pvä, tavalla tai toisella. Sitten tulee näitä päiviä tai viikonloppuja jolloin suru lamauttaa. Ja viha, menetyksen tuska, se nousee voimakkaana kuin sinä pvänä kun osa minustakin kuoli. Se vain uinuu jossain sisälläni ja odottaa sopivan heikkoa hetkeä ajaa yli.

Unon karisma ei jättänyt ketään kylmäksi. Siitä Unon nimikkokappalekin ♥ Virve "Vicky" Rosti - Charlie Brown

Ikävä on suunnaton.
- Katjamaarit



Muistokirjoitus vanhassa blogissa: R.I.P. Rakas

Koulutushommia

Viime viikolla oli naksutinkursin viimeinen kerta ja kuten olen aiemmin kertonut, motivaatio oli tuossa joulukuussa enemmän suklaarasioiden sisältöön tutustumisessa ja sopivan löhöasennon etsimisessä kuin pitkän ajomatkan päässä olevassa koulutuksessa. Raahauduin nyt kuitenkin paikalle, ilman naksutinta ja kosketuskeppiä tottakai. Mukava yllätys oli se, että koira kuitenkin oli löytänyt autoon mukaan.

Siinä sitten heti alussa kyseltiin, ketä on kiinnostunut jatkamaan kurssilla ja satuin avautumaan pienoisista motivaatio-ongelmistani. Tällainen tuppisuu kun olen. Kerroin kuinka tuo pieni sininen klik-väline on kaiken onneni tiellä (miten niin kärjistäen?) - koska sen käyttö ei vain avaudu minulle. En näe sitä koulutuksen punaista lankaa, tai no, ainakin se lanka on liian pitkä mun kärsivällisyydelle.

Ehkä olisi kannattanut avautua aiemmin. Tehtiin saman tien meille tavoitteet tulevalle kurssille (paino pk-puolen tottisliikkeissä), etenemissuunnitelma ja käytiin läpi hiottavat liikkeet. Jäätiin siis Kinkun kanssa "luokalle" ja jatketaan samalla naksutinkursilla toista kierrosta. Omalla vuorollamme näytettiin vielä mitä kaikkea me jo osataan ja seuraavaksi laskettiin niitä meidän juuri asettamia tavoitteita... Itseasiassa yllättävän positiivista palautetta saatiin. Pientä hiomista seuraamisen osalta ja kestoa. Jääviin liikkeisiin nopeutta ja paikallamakuuta häiriön alla. Sekä sitä kontaktia kaiken kaikkiaan. Tavoitteena olisi se bh tänä vuonna. Ja pitkän (iso paino sanalla pitkän) tähtäimen tavoitteena koulutustunnus jäljeltä. Sanoinko jo että  p i t k ä n  aikavälin tavoitteena? Yksi kurssi ei näiden osalta ihmeeksi tee, mutta toivottavasti nyt auttaa ainakin bh -kokeeseen.

Bemarylle lupasin kertoa sitten sen noloimman jutun. (Muut hyppää tän kappaleen yli, kiitooshh =) Kinkku oli siinä vapaana jossain vaiheessa (olemme sisätiloissa) ja haisteli lattioita - kunnes totesi että on aika jättää jäähyväiset ja nosti jalkaa sohvaa vasten. Mun sisäsiisti koirani! Tottakai se sitten vielä lorutti koko päivän pisut ja hyisestä huudostani lähti juoksemaan ympäri huonetta - hana auki... Meidän vuoron päätteeksi konttasin sitten Tolun ja paperin kanssa ympäri huonetta - kunnes seuraava koira tuli paikalle, uros, ja jätti toki oman vastineensa Kinkulle. Arvaapas mitä se kolmas koira teki? No ei vaineskaan, se oli narttu.

Tänään käynnistyi kurssi jälleen ja siellä oltiin mekin, naksuttimen kanssa aivan. Löytyi se meidän heikko kohtakin - sivulletulo. Jostain syystä Kinkku ei ymmärrä käskysanaa, ellen mä tee pientä, mun mielestä lähestulkoon huomaamatonta pepun pyöräytystä. Kun mun käskettiin olla liikkumatta tuijotti Kinkku mua silmät pyöreenä ("Mamma auta!") ja meni lopulta maahan. Tsuppiduu. Seuraavilla kerroilla opetetaan Kinkulle takapään käyttöä ja sivulletulo suoraan edestä persausta heilauttamalla. Jatkossa siis koiran takapuoli heiluu, ei omistajan. Ihanan helppoa! (kunnes se pieni sininen astuu kuvaan). Odottavaisin mielin kurssin suhteen - klikkerikin pysyi tänään käsissä. Toki vaihdettiin klikkerikättä oikeasta vasempaan - tällainen taitaja sellaisesta sekaisin mene! O_o


- Katjamaarit

Karvaisia otuksia

Täytyy kyllä todeta, että viikonloppu äitin luona on hemmottelu- ja akkujen latausviikonloppu parhaimmillaan. Muutoinkin viihdyn noissa Turun maisemissa paremmin kuin hyvin, vaikken sieltä olekaan kotoisin. Koska eläinrakkaus on meidän perheessä verissä, löytyy äitinkin luota isompaa ja pienempää karvaista otusta.

Rosa löysi tien äidin sydämeen kymmenisen vuotta sitten Kuopion eläinsuojan kautta. Joku oli hylännyt alle vuotiaan pennun yksin lenkkipolun varteen, lyhyessä köydessä puuhun sidottuna... :( Myöhemmin selvisi, että Rosalla oli voimakas eroahdistus, joka sai sen tuhoamaan puoli huushollia alta aika yksikön. Liekö se sitten ollut hylkäämisen syynä. Nuori isokokoinen koira oli myös vallaton ja vailla tapakasvatusta. 

 Äiti asui samaan aikaan yksin maalla ja haaveili koirasta. Päätimme siskoni kanssa hankkia hänelle koiran ja saattaa nämä kaksi yhteen - siitä se sitten lähti. Äitilläni on maaginen taito käsitellä eläimiä ja pian Rosastakin tuli kuin äitin ajatus. Rosa on monirotuinen, vanhetessa mastiffin ulkomuoto on tullut vahvana esiin. Muutoinkin Rosa perusluonteeltaan vastaa laumanvartijakoiraa. Tämä tyttö reissaa säännöllisesti ulkomailla ja asuu osan vuodesta Turkissa :)

Kingi ja Rosa - ainut julkaisukelpoinen yhteiskuva ja tässäkin tuollainen "pieni" häiritsevä elementti (enkä tarkoita Kinkun väärinpäin olevaa pantaa).

 Tässä blogissa ei koskaan nähdä kissaeläimiä... Poikkeus vahvistaa säännön, joten esitellään nyt sitten Harmi, äitin Laku-kissan pentu. Harmilla on kaulassa lähetinpanta, se on kunnon nuoren kollin tapaan unohtunut pari kertaa pidemmäksi aikaa riiuu-reissulle ja elää nyt "koevapaudessa". Ja kuten ilmeestä voi päätellä - kulkusetkin siinä sivussa lähti.

Äiti ♥ ruokkimassa lintuja.

Haastankin kaikki halaamaan tänään äitiä - isosti ja lujaa! Vaikkei ole edes äitienpäivä ;) 
On ne äidit vaan niin parhaita!

T. Katjamaarit (35v.)

BARF - Born Again Raw Feeders

Raaka syöppö Mummilassa.

Viikonloppu vierähtää Kingin kanssa Turussa äitini luona. Käytiin tänään kuuntelemassa Saksanpaimenkoiraliiton alaosaston SPL-Turun järjestämä Martina Matikaisen luento raakaruokinnasta Raisiossa. Matikainen on SPKL-tuomari ja saksanpaimenkoirakasvattaja - muun muassa. Mukava oli taas saada yhden pidempään (vuodesta -06) raakaruoalla koiriaan ruokkineen näkemystä asiaan. Ja varsinkin näin oman rodun edustajana. Sinänsä pääperiaatteet oli samat kuin muillakin kuulemillani asiantuntijoilla, "normaalit" pienet eroavaisuudet kananmunien, lisäravinteiden käytön ja liha-luu-suhteiden määrissä (olen jo huomannut, että jos jossain niin näissä yleensä eroja). Kuten M. heti alussa mainitsikin, ruokinnassa ei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa, koirakohtaiset erot aina huomioitava - kuitenkin korostaen että on nyrkkisääntöjä jotka tulee huomioida ja niitä sitten kävimme tänään läpi parituntisen luennon aikana.

Lisänä muihin luentoihin/tutustumiini aineistoihin kuulin tänään myös koiranpennun barf-ruokinnasta sekä luennoitsijan omakohtaisen kokemuksen kantavan nartun raakaruokinnasta. Se mikä jäi mietityttämään (ja oli ihan hauska show-numero) oli Martinan kasvis-hedelmäsoseen teko monitoimilaitteella luennon lopuksi. Kysymykseen, riittääkö hänen mielestä noiden Murre mixien kasvispitoisuudet kattamaan kasvisosion ruuasta hän totesi mixeissä olevien kasvisosuuksien olevan hyvin yksinkertaiset ja että hän suosittelisi tekemään soseet itse. Kun seurasi miten M. soseutti kiinankaalia, jäävuorisalaattia, parsa- ja kukkakaalia, kesäkurpitsaa, kurkkua, omenaa, valkosipulia ja banaania... välillä koko soseuttajakonetta ilmassa heilutellen ;) ..nosti minussakin pieni kasviskokki vihreää päätään. Iltaruokaan Kinkku saikin tänään itsesoseutetut vihannekset (kiitos äiti!). Alas meni. Toki jos jatkossa alan minäkin heilumaan soseuttajan kanssa niin lyön nuo vihannekset vielä ensin pakastimeen. Mutta näin kun reissussa ollaan niin... Reissussa olo ja raakaruokinta herätti kysymyksiä. Itse en tuota yhdistelmää kylläkään pidä mutkikkaana. Kaupasta saa tuoretta raakaa lihaa päivittäin ja lihaiset luut voi laittaa toisen pakastimeen. Kertoipa joku hankkineensa autoonsa minipakastimenkin! xD No, meillä ei reissata tässä mittakaavassa.

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä luento, uutta asiaa ei kauheasti tullut mutta nimenomaan lähdinkin kuulemaan rotuedustajan mielipiteitä ja näkemyksiä asiaan. Matikainen oli hyvä ja rauhallinen esiintyjä, joka pysyi hyvin asian ytimessä vilkkaasti kysymyksiä herättäneen aiheen osalta.

Kuulin minulle uuden määritelmän BARF - kirjaimille "Born Again Raw Feeders". Ei tässä tosin kovin uudestisyntynyt olo ole *haukotus*. Pitkiä työpäiviä taas viime vkolla tehneenä. Tämä näkyy myös viime päivien postausten tiheydessä.. tai niiden harvuudessa (onko toi taas mikään suom. kielinen sana?).

* * * * *

Viides lukija! Kiva saada sinut seuraamme Henna. =)

Alan olla hieman ku... uusessa lupausteni kanssa ja joudunkin hieman helpottamaan temppukavalkaadia jotta saadaan tuloksia. En ihan arvannut että lukijoita liittyy blogiin tätä vauhtia ;) Tassu - tätä ei pojat vielä osaa!

- Katjamaarit

Pilkun viilausta

Olin alkuillasta lentää persuuksilleni kun luin Mustilta ja Mirriltä tullutta sähköpostia "Hyvä kanta-asiakas,
1.10.–31.12. välisen jakson ostokertymäsi on 2069 e ja näistä kertynyt bonussaldo 1968 e." Jumankauta - ensin ajattelin että ukko on mennyt ja ostanut meille viimeinkin koirakärryn ja toisekseen, että onpa M&M:n uudet bonuskertymäprosentit ainakin kohdillaan! Näin asiakkaan näkökulmasta xD

Parin tunnin päästä tuli tiedote pilkkuvirheestä. Olis varmaan kannattanut kerrankin rynnätä HETI tuhlaamaan ;)

Räkä poskella

Tällaisina aurinkoisina pakkaspäivinä (mittarissa huikeat -16 astetta, jihaa) ei voi muuta kuin pakata lämpimästi päälle, heittää kameralaukun olalle ja sukeltaa koirien kanssa lumiseen maastoon. Tehdään siitä sitten virallista: Me rakastamme talvea, lunta ja pakkasta!!! Ja tulihan tuolla taas useampi tunti raitistuttua. Maisemat oli niin kauniita, että kotona koneella meinasi päästä itku, kun en taaskaan saanut vangittua sitä kaikkea kauneutta ja auringonsäteiden leikittelyä ympärillä... No - ohessa vähän päivän kuvasatoa.



Kingi - Joko mennään?

Rico.

Heti kun toinen löytää mielenkiintoisen jäljen, on myös toisen tultava tsekkaamaan se.

Rrrrrrrakastan keloja (kelopuita - hmm?). Kaunista pintaa.

Rico veti vähän väärästä oksasta ja sai päälleen useamman pensaan lumet.

Tottakai Kingi oli vieressä ja hups - sai osansa. Ei naurata yhtään. Kuvataan vielä.

Pojat haastaa toisiaan yhä useammin yhteisillä lenkeillä. Vielä se on hyväntuulista leikkiä, mutta pari kertaa on toisella mennyt jo hermot ja näitä tilanteita saa aina seurata miten ne kehittyy. Usein panen stopin jo alkuunsa.

Karkuun!

Molemmilla räät poskilla.

Rico - oiskohan aika pakata jo se kamera pois?

Se sohva

Mä olen tullut siihen päätelmään, että meidän pitää vaihtaa sohva. Huomattavasti huonompaan. Meidän nykyinen sohva on ihan liian mukava maata. Vaatii miltei yli-inhimilliset voimat vastustaa Sen maagista kutsua, kun pitkän työpäivän jälkeen kotiutuu tuolta pimeästä vesisateesta. Työvaatteita vaihtaessa treenikamoihin olohuoneessa tuijottaa hiljaa ja hievahtamatta Se sohva. Sen pehmeän lämpöisen syleilen miltei tuntee nahoissaan..

En tiedä mistä eilen illalla kehitin tarmon, jonka avulla heti kotiuduttua pakkasin koirat autoon ja ajoin takaisin 30 km sekä toiset rapiat päälle - treenatakseni koiraa koskettamaan keltaista palloa. 120 ajokilometriä ja 10 minuuttia koiratreeniä versus Se jumalaisen pehmeä sohva kotona. Viimeiset kolme viikkoa mä olen hävinnyt tämän taistelun sohvalle, tunnustan, mutta eilen, eilen mä kasvatin taas selkärangan! (varmuuden vuoksi kuitenkin - myydään Se sohva)

Treeneihin. Kinkku oli eilen loistava. Se oli tosi energinen, aktiivinen, halukas tekemään jotain hauskaa mun kanssa ja hallin hajutkin sitä kiinnosti vain ensimmäiset 5 min (niistä kymmenestä ;) Saatiin kehuja siitä, et ollaan harjoiteltu kotona, se kuulemma näkyi (pitääpä muistaa lotota) joten kouluttaja totesi että on aika siirtyä eteenpäin. Jihaa - ajattelin, nyt alkaa hippulat vinkua! Mun on edelleen vaikea mieltää tätä naksutin-kosketuskeppi -koulutuksen toimintojen palastelua. Se seuraava askel tuntuu aina niiiiin pieneltä, mut kaikessa pienuudessaan niin hemmetin monimutkaiselta. Oi niitä aikoja, kun mulla oli patukka jolla sohia sinne päin... ja avot! koirakin toimi (sinne päin).

Sain valita keskitytäänkö seuraavana istumiseen, maahanmenoon vai luoksetulon loppuasentoon. Koska Kinkulla jää luoksetulon loppuasento hyvinkin väljäksi valitsin sen. Sitten alkoikin se liikkeen "palastelu" ja jo muutaman minuutin aikana mä ymmärsin miksi tämän operantin koulutustavan sanotaan olevan hyvä väsytyskeino - mähän olin ihan poikki!! Jos verrataan mun normaaliin treenitapaan niin mä otan patukan ja sen avulla "vedän" koiraa lähemmäksi samalla kun otan askeleen taakse. Thats it. Mut tää uusi tapa: naksutin ja kosketuskeppi oikeassa kädessä, oikea käsi niin että keppi on vartalonmyötäisesti sun edessä keltainen pallo alaspäin. Otat askeleen taaksepäin, koiran pitää seurata perässä ja koskea kuonolla palloon, jolloin klikkaat ja vasemmalla kädellä annat makupalan oikean käden vierestä edessäsi, niin että se vasen käsi on vielä oikein päin eli kämmen sinuun päin ja tässä vaiheessa muistat myös pysähtyä. Eikä se namupala saa tipahtaa lattialle (koska koira nuuhkii jo tarpeeksi lattioita). Käytännössä: "ai niin mun piti liikkua, klik, äh, se makupala putosi - ai nytkö mä en saanu liikkua, klik, sori ei pitänyt, auh, siinä kädessä ei ole makupalaa Kingi, nyt se klikkerikin putosi - se ei ole makupala Kingi!, ai niin pitikö mun liikkua...." Miten tyhmäksi sitä ihminen voikaan itsensä tuntea ja tällaisella kädettömällä, jolla jo pallon oikea-aikainen heittäminen oikeaan suuntaan on elämää suurempi haaste - tällaisella ihmisellä operantti kouluttaminen on lähestulkoon mahdoton haaste. Mut mä yritän. Palkitakseni kärsimykseni (koirallahan oli vain hauskaa - epäreilua ;) ostin uuden kirjan. Tätä on mukava lueskella Siinä sohvalla. Ennen kuin se vaihdetaan huonompaan.



Uusi kirja - ja Se sohva.



* * * * *

Ja meillä on uusi lukija - hienoa Sanni!
Toivottavasti viihdyt ja ehdit silloin tällöin kommentoimaan blogia.

*GLUP*
Uusi temppumme on nimeltään Kirosana.
Siinähän se hyvin Fifin harjoitteiden rinnalla...

- Katjamaarit

Jänis-Koira

Illalla isännän ja Kinkun mettälenkillä kävi niin, että siellä loikki yllättäen jänöjussi iloisesti vastaan... - ilmeisesti meillä on nyt talossa sitten hirvikoiran lisäksi (Rico) myös jäniskoira. Pusikot oli vaan soinu kun Kinkku oli yrittänyt kiihkeästi tehdä lähempää tuttavuutta töpöhännän kanssa. No tällä kertaa erä jänikselle 6-0. Pahasti pelkään, että Kinkun hampaankoloon jäi jäniksenmentävä reikä ja ensi kerralla koetellaan jo tottelevaisuudenkin rajoja enemmän... Vai mitä tästä ilmeestä päätellä?



Tyytymätön saksalainen jäniskoira.


Huomenna meillä olisi ohjelmassa taas operanttia oppimista. Ei voi puhua kouluttamisesta, koska menee itsellänikin puhtaasti opettelemisen puolelle. Viime päivinä on suorituspaineiden alla heiluttu kotona kosketuskepin kanssa kuin Helinä-keiju ikään. Ollaan siinä pisteessä, että Kinkku bongaa jo kosketuskepin nenällään oli se missä vain. Joo, siis bongaa eli koskettaa - en piilottele sitä sohvien taakse tms. (vielä, grrr). Eli se on ymmärtänyt, että keltaista palloa kepin päässä pitää koskettaa nenukilla, siitä seuraa klikkaus ja sitten makkaraa. Kysymys kuuluukin - mitäs sitten?! Se kysymys on leijunut varsinkin tänään ilmassa kun Kinkku alkoi jo näyttää siltä, että homma on vähän liiiankin simppeliä - anna se vinkuorava tänne.. Mulla ole mitään havaintoa, miten tämä "nenittely" johtaa seuraavaksi temppujen opettamiseen tai sitä voi hyödyntää tottisliikkeissä. No, ehkä asia selviää meille huomenna. Ihanan tavoitteellista touhua! ;)

Kuvia 1.1.2012

Uuden vuoden ensimmäinen päivä vietetiin ulkoilun merkeissä. Olipa ihana keli! Yön aikana maanpinta oli saanut suloisen valkoisen hunnun. Ehkä se talvikin tästä väihitellen.. Muutaman kuvankin ehdin nappaamaan.

Rico.

...ihana auringon valo!



Grrrrr. Ilo irti jäätyneistä lammikoista :)



Vähän erikoiset maastot meillä tänään?

Tarkkasilmäisimmat huomaa, että kuvasta puuttuu koira - wtf? Tää mikään luontoblogi ole.



Kingi.

 


...ja kokonaisena.

Torstaihin saakka lenkkeilläänkin taas pimeässä otsalampun turvin, mrrrr - kunnes perjantai ja loppiainen koittaa. Ensin on kuitenkin selätettävä maanantai...