01 helmikuuta, 2012

Hissun kissun...


Hengissä ollaan. Tosin kotona edelleen. Ei mitään kuoleman vakavaa, mutta sen verran vakavaa että toista viikkoa jo levossa. Olen ihmetellyt, miten tällaisessa tilanteessa selviäsi ilman talouden toista osapuolta, joka on onneksi ilokseen (krhm) lenkkeillyt koirien kanssa nyt meidän molempien puolesta. Uumoilen tästä huolimatta piiiitkäää lenkkeilykautta allekirjoittaneelle kun tästä toivutaan ;)

En tahdo ymmärtää ihmisiä, jotka valittaa näistä upeista pakkaspäivistä. Istun nenä kiinni ikkunassa ja huokailen tuskastuneena luoden pitkiä kaipaavia katseita eteisessä roikkuviin pilkkihaalareihini. Sehän on vain varustelukysymys. Tahtoo ulos! Mä olen koko pitkän vuoden ja kuuman kesän itkenyt näiden pakkaspäivien perään ja nyt mä en pääse nauttimaan niistä. Mrrrr. Tänään kuitenkin toppasin itseni päästä varpaisiin ja töpöttelin hetkeksi koirien seuraksi pihalle. Aaah... Se miten lumi narskuu kenkien alla pakkasessa ja poskia nipistelee...

Onneksi mulla on ollut kotona parasta seuraa (mun) maailmassa.  

Kingi ihanainen.
Ehdottomasti mun valinta kainalonlämmittäjäksi sohvalle. Se makaa ihan liki ja tuhisee pää mun kainalossa - tosin sätkii unissaan niin voimakkaasti, että on ollut tiputtaa mut useamman kertaa lattialle. Hmm - tarkoituksella?


Kingi energiapommi.
...jos mun sairasloma jatkuisi vielä niin hypittäisiin molemmat seinille. Kuinka ironista. 
 


Korvaton Kingi ;)
Tätä myötä isukin paras ystävä. Kun mies on nyt hoitanut sen lenkitykset niin hänen kotiin tultuaan mua ei enää kuullakaan. Lojaalius on niin ostettavissa... Pah.



 

Hämmentynyt Kingi.
Jaksaa ihmetellä miksi emäntä ei paljoa liiku, leiki ja temmellä... Kantaa loputtomasti mulle villasukkia pyykkikorista (tai mitä tahansa sukkia). Kun nämä vihjeet ei vielä riitä toimintaan niin repertuaarin täydentää erinäinen kenkävalikoima kumisaappaista lenkkareihin.
Jossain vaiheessa tullaan oman hihnan kanssa. No ymmärrätkö nyt!?



Lempeä Rico.
Se ymmärtää, että nyt on emäntä pipi ja elo rauhaisaa hetken aikaa. Nauttii siitä, että olen kotona ja nukkuu pitkiä unia kanssani. Ei hosu, ei hypi päin, ei höslää tahi häslää. Seuraa enemmän sivusta. Luo ymmärtäväisiä katseita ja heiluttaa häntää kuin sanoakseen "Koeta jaksaa".




Komenteleva Rico.
Selkeästi ulkona ja sisällä käskyttää Kingiä aiempaa enemmän. Kingin ylimääräinen energia kun usein purkautuu Ricon härnäämisenä tavalla tai toisella.


 

Rakas Rico.
Siinä missä Kingi on koko ajan mun kyljessä, antaa ja ottaa Rico oman tilansa. Kaiken aikaa se sivusilmällä kuitenkin seuraa mitä tapahtuu ja on tilanteen tasalla heti kun sitä tarvitaan tai ulko-ovi käy.

Ja tietty isäntä itse. Vaikkei sitä ole paljoa näkynyt.
Jos se ei ole töissä, se on jommankumman koiran kanssa testaamassa lenkkareita.
No. Yksi syistä, miksi mä siitä niin tykkään (testaa lenkkareita).


...ja suuri mysteeri; mihin on hävinnyt se pieni sininen paholainen kun sille viimeinkin olisi käyttöä? KlikKlik?!


 
- Katjamaarit -


 


11 kommenttia:

  1. Koita parantuu ja voin lohduttaa että aamulla oli niiiin kylmä että meinasi itku tulla ja pojat nosteli koipia.Kivaa päivää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - hitaasti mutta varmasti =) Ei saa pakkasessa itkeä, kyyneleet jäätyy ja posket palaa! ;) En muuten koskaan ole nähnyt sakemannia, jolla olis tossut - menisköhän uskottavuus? ;D

      Ihanan aurinkoista pakkaspäivää myös sinne teille.

      Poista
  2. Paranemisia! Onneks sulla on hyvät hoitsut siellä seurana. :)

    Täytyy myöntää, että vaikka inhoan kovia pakkasia (ehta kesäihminen tässä, morjes!), nii mitä kovempi pakkanen, sitä kauniimmat & aurinkoisemmat päivät, useimmiten. Caron perhanalla on yks jalka jostain syystä kipeä, nii ei päästä tonne nauttimaan noista päivistä oikein muuten ku hihnalenkeillä, ainakaan ihan vielä. Lievää turhautumista on sitten purettu, kyllä, klik klik! ;p Laita se ahkera isäntä hakemaan sulle uus semmonen, jos ei muuten löydy. On kyl korvaamaton apu ollu meillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoitsut on hyvät - tosin toi nuorempi alkaa jo käydä sellasilla kierroksilla, että tänään kävin sen kanssa lähimetässä puolisen tuntia. Sai vapaana kinoksissa juosta energiaa pois. Totesin, että jos on valittava kipujen ja mielenterveyteni välillä niin mieli voittaa ;) Ja kyllä, ei haitannut että on taas niin kaunista ulkona että. Vai olet sä NIITÄ (kesäihmisiä ;). Mä luulen että mussa taas asuu pieni eskimo..

      Voi Caroa! Toivottavasti tassu paranee pian levolla. Kyllä nää veljekset on vähän liian energisiä hihnakoiriksi - mut joo, toi aivosolun (miten tohon tulikin yksikkö) aktivointi rauhottaa kummasti. Löysin muuten jonkun iänikuisen vanhan klikkerin kaapin kätköistä. Noita joskus saanut eri yhteyksissä lahjaksi tai kylkiäisenä ja niitä heitellyt välillä tarpeettomina roskiinkin. No, nyt meillä on sitten punainen paholainen. Hommat jatkukoon!

      Poista
    2. Oikein valittu! Tiiän omakohtaisesti liiankin hyvin mitä tapahtuu, jos porukkaa keskittyy sairastamaan (fyysisesti) koiran viihdyttämisen sijaan. Sen jälkeen on henkisessä terveydessäkin kohentamisen varaa yhellä, jos toisellakin... Ja kyllä, olen juuri NIITÄ. :D Palelen pilkkihaalareissakin jo pelkästään siksi, että mulla on äärimmäisen huono asenne talvea kohtaan, eli palelen vähintään kiusallani, jos en muuten.

      Toivotaan joo. Aiemmin on kaikki jutut parantuneet kotona, joten jos tuurilla nykyinenkin vaiva... Ja toi aivosolu, joo. Kyllä se on yksikkö, ei siitä mihkään pääse. :D

      Poista
  3. Täytyy taas sanoa, että iiiiihania kuvia!! Me ollaan yritetty ulkoilla niin paljon kun on pystytty, koira vaan alkaa nostelemaan todella äkkiä tassuja kun paleltaa (eli tossuostoksille mars..) ja nyt sitten ihanasti eilen tulin minäkin kipeäksi. Kurkkuun ottaa niin paljon, ettei meinaa pystyä kävelemäänkään tuolla. Sitkeästi vaan.. :)

    Mittarihan näyttää tällä hetkellä -26 ja koira nostelee tassujaan jo pissilenkillä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit kuvista! Teillä on paremmat mittarilukemat kuin täällä. Meillä on sellaista -23 päivisin. No, iltaisin laskee kyllä vähän alemmaskin.

      Käytin juuri molemmat pojat ulkona. Kingi ei ollut puolen tunnin remuamisesta metässä millänsäkään. Hyvä että sitä sai sisälle ;) Ricon kanssa kävin hakemassa postit eli käveli hihnassa vartin ja nosteli jo etutassujaan. Ilmeisesti vain toisella on talvianturat. Se on vain mentävä koiran mukaan tai hankittava noita lisävarusteita joista mainitsitkin :)

      Paranemisia sinulle!

      Poista
  4. Täälläkin emäntä sairastaa jo toista viikkoa, jospa se tästä viikonloppua kohden olo kohenisi... Ja on kyllä korvaamattomia nämä nelijalkaiset seuralaiset myös näin sairaana ollessa, miten kurja olisikaan olla päivät pitkät kotona ihan yksin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on kyllä ihan totta - nelijalkaiset on parasta sairasseuraa ehdottomasti. Huom - ei kahdeksan vaan n e l j ä jalkaiset ;) Toivottavasti olet leila jo kunnossa!

      Poista
  5. Jee, kerrankin joku toinen pakkaspäivistä pitävä! Etenkin talviaurinko on niin ihana, että tuossa säässä lenkkeilee hirmu mielellään vielä kun koiratkin ovat ei-palelevaa mallia. Siispä paranemisia, jotta pääsette pakkaslenkkeilemään!

    Tosi kauniit värit etenkin tuossa viimeisessä kuvassa, sakemanni sopii hyvin talvimaisemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moro Sirkku! Kyllä, meitä talvi-immeisiä näyttää olevan harvemmassa - kiva löytää hengenheimolainen =) Kyllä tässä jo villasukat lyö sutia, että pääsis pidemmille kavelyille. Pitää vain yrittää jaksaa vielä ottaa rauhallisesti. Pääasia että voi jo pistää oman nenän ulos yhdessä kuonojen kanssa!

      Kiitos kuvakommentista - totta tosiaan koira istuu hyvin maisemaan :)

      Poista