Uusi blogipaikka

Päätin siirtää blogin kotisivuilta (osoitteesta: http://katjamaarit.suntuubi.com/?cat=1) tänne Bloggeriin. Kotisivuselain ei taivu pidemmän päälle helppoon ja kätevään blogin ylläpitoon, joten kuvien lataukset, tekstien muokkaustoiminnot jne. ovat syöneet motivaatiota päivityksiin pidemmän päälle. Jospa tämä uusi paikka nyt tarjoaisi pontta tähän!

Syksy on mennyt Kinkun kanssa tutustuessa operantin ehdollistumisen hallintaan ja täysin uuden ruokintatavan omaksumiseen. Nämä ovatkin olleet niin isoja asiakokonaisuuksia, että tosiaan - siinä se syksy on mennytkin.. Tuon kouluttamisen kanssa kävi meikäläiselle hyvin tyypilliseen tapaan, eli alkuinnostus meni välineurheilun puolelle ja kalliisiin koulutuksiin osallistuen. Sitten tuli elämä eteen ja nyt pitäisi varmaan taas ryhdistäytyä harjoitusten suhteen. Viime viikkoina olen palannut taas rutiinikoulutuksiin vanhaan tapaan palloilla ja patukoilla. Vaikka operantin koulutuksen kouluttajat kovasti painottavatkin sitä, että tällainen koulutus on ns. silmänlumetta, kun koira menee pelkillä vieteillä ja itseasiassa oppimista ei tapahdu... niin tällaista kiire-eläjää välillä tuollainen "oppiminen" tyydyttää kys. hetkellä enemmän. eli tämän asian osalta ollaan aikalailla häilyvin tuntein liikkeellä. No, kurssit jatkuu ensi viikolla ja tunnollisesti ne nyt ainakin käydään loppuun. Mikä minut sai alkujaan tutustumaan (minulle) uuteen koulutustapaan? Kinkulla tuo energia menee välillä ylienergisyyden puolelle, jolloin jahdataan kaikkea mikä liikkuu (autot, linnut, häntä jne). Operantin koulutuksen puolesta puhujat saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että kouluttaminen lentävien pallojen ja patukoiden kanssa ei ehkä ole paras yhdistelmä tässä tilanteessa. Toisaalta tuo koulutus etenee niiiiin hitaasti, että itselläni ehtii tulla jo uskonpuute harjoitusten aikana. Vakuuta siinä sitten vielä se koira.

Ruokinnan olen uusinut Kinkun osalta kokonaan. Olen aina ollut kiinnostunut raakaruokinnasta, mutta enempää siihen tutustumatta pitänyt mahdottomana ajatusta, että koirani selviäisivät hengissä raaoista luista (ne jotka tuntevat minut, tietävät kyllä uskomattoman huonon karmani jonka varjoon jää Aku Ankkakin). Toinen epäluulo, joka ruokintaan on kohdistunut, on ollut kasvavan koiran ruokinta ja usko siihen, että täytyy olla vähintään koirateollisuuden ruokinnan asiantuntija, ennen kuin voi olla varma kaikkien tarvittavien vitamiinien, hivenaineiden ja suhteiden riittävyydestä. Ehkä tämä on ollut se kaikkein voimakkain nappularuokinnassa roikuttanut tekijä. No, Kinkku on nyt aikuinen nuori koira, ei mikään pentu enää. Se on luustoltaan kuvattu kuonosta hännänpäähän terveeksi, vaikkakin lonkkatulos C/C oli taas hienoinen pettymys. Hah, iso pettymys, siitä ei mihinkään pääse. Varsinkin kun kuvat lähti Skutilta A/B:nä. No, se siitä Skutin erehtymättömyydestä. Pääasia kuitenkin, että pysyisi lonkiltaan terveenä, oli se kirjainyhdistelmä papereissa sitten mikä tahansa. Mutta siis se yhteys tuohon riokintaan - pointti oli se, että uskallan siirtyä ruokavaliossa raakaruokintaan, kun nyt se suurin kehitysvaihe on takana ja minulla hyvät perustiedot ruokinnan "rautalankaohjeistusten" osalta.

Olen tutustunut viimeiset kuukaudet lähestulkoon kaiken vapaa-aikani raakaruokinnan kirjallisuuteen, nettikeskusteluihin ja tavannut henk. koht. M. Ekblomin, jota kävin tapaamassa Porvoossa Kinkun kanssa ja joka teki meille keskustelun ja taustatietojen pohjalta Kinkulle räätälöidyn ruokasuunnitelman viideksi ensimmäiseksi viikoksi. Viisi viikkoa on nyt mennyt, ja täytyy todeta että meillä ei ole ollut kuin yksi löysä kakka ja muutoin pepputehdas tuottaa ihanan pieniä kiintietä papanoita ;) Sinänsä koirassa en (muita) näkyviä muutoksia ulkoisesti tai mielenterveydellisesti (jotkut väittää ruokinnan vaikuttavan koiran luonteeseenkin) ole huomannut. Netti kirjoituksissa usein ylistetään turkin kiillon lisääntymistä, kynsien voimistumista ja korvien puhdistumista jne. Meillä ei kuitenkaan ollut mitään ns. ongelmia, joten ei oikein ole mihin verrata. Lähtökohtana vain oli se, että jollain tapaa ruokintafilosofia (kunhan tästäkin ei alettaisi puhumaan uskomuksesta niinkuin nykyään kaikki elämäntavat nimetään..) tuntuu minusta maalaisjärkeen käyvältä. Se täytyy todeta, että nykyään emäntä odottaa ruoanlaittotuokioita yhtälailla innoissaan kuin itse koira - erilaisten soseiden ja liha-annosten kokoamiset ja lihojen pussittamiset ja jopa tilaukset - sieltä on avautunut ihan uusi ihana maailma ja valikoima kaikenlaista tervehdyttävää. Kinkun ruokahalu on ihan erilainen kuin aiemmin. Nappuloita jäi aiemmin kuppiin miltei joka aterialta, nyt kuppi nuollaan ensin kiiltävän puhtaaksi ympäri kämppää ja lopuksi vielä kannetaan viereen ruokalevon yhteyteen. Jos jotain negatiivistä, niin meillä saattaa jossain vaiheessa alkaa kädenvääntö tuosta tyhjästä kupista ;))

Aikamoisen raamatun tulin taas kirjoittaneeksi, mutta loppuun muutama kuva palkinnoksi niille, jotka jaksoivat tähän saakka seurata ajatuksiani. Palailen taas asiaan kun ehdin.

Tässä yksi Kingin aamuannoksista. Taisi olla joku Murremix. Se pitikin mainita, että tuohon raakojen luiden pelkooni löytyi helpotusta näistä Murremixin lihakasvis -sekoituksista. Aion jatkossa ottaa mukaan lihaisia luita (kanankaulat, häränhännät jne. muut helposti sulavat), mutta näillä mikstuuroilla on ollut helppo käynnistää uusi ruokavalio ja jossain määrin pidän näitä mukana edelleen.



Vauhti-Raksu toi taas lauantaina pakastimeen täydennystä. Tässä vain pieni osa kuormasta. Niin, ruokinnan aloituskulut kasvoivat hieman perjantaina, kun suht uusi jääkaappipakastimemme sanoi sopimuksen irti ja mies joutui lauantaina shoppaileen uuden tilalle... No, kunhan tuo vanhakin nyt korjataan niin onpahan sitten kunnolla tilaa pakasteille!



Rico kävi ottamassa hajut Kinkun herkuista. Valitettavasti Rico jatkaa erikoisruokavaliolla (i/d) aiemmin  kohdanneen vatsalaukun kiertymisen takia. En uskalla lähteä sen ruokavaliota muuttamaan, koska sen kaasuuntuminen on pysynyt kurissa näillä nappuloilla. Sille ei vain tuo nappularuoka hyvin maistu, joten saa nähdä joutuuko sen kanssa keksimään jatkossa mitä temppuja.

Kanankauloja pussitettuna pienempiin annoksiin. Ah, niin söpöjä - kuin koiran irtokarkkipusseja ;)

 Voi juma! Onpas ihanan helppo lisätä tänne kuvia... :))))