 |
| Kaikkien Mummojen Ystävä - Rico ♥ |
Oltiin keskustassa verkkaisella hihnalenkillä, kun eräältä sivukujalta peräämme liittyy mummoihminen. Rusinan ryppyiset kasvot, reilun metrin mittainen ja voimakkaasti rollaattoriin nojaten. Ilmettä en kaikilta juonteilta osannut tulkita, mutta tohinoissaan ja kovasti meitä sormella osoitellen laahusti kohti.
"Voi ei!", luonnollisesti ensimmäinen ajatukseni. Rico luki tuoreimpia uutisia jostain puskasta ja yritin hienovaraisesti hihnalla ohjata sitä eteenpäin. Mummo lähestyi entistä tiuhempaan huitoen. Tietenkin se oli kaikista hajuista herkullisin kujan kohta, joten vaikka yritin ehtiä mummon alta pois niin kiitos Ricon vitkastelun emme välttyneet kohtaamiselta. Toisaalta mummon rollaattori poukkuili katukivillä sellaiseen tahtiin, että pelkäsin mummon saavan pian sydänkohtauksen. Mummolla ei näemmä ollut aikomustakaan päästää meitä käsistään. Näin jo mielessäni isot Iltalehden lööpit - "Mummo hyökkäsi saksanpaimenkoiran kimppuun!" Luovutin ja yritin hymyillä. Rico ei ollut ehtinyt vielä kakatakaan ja housuntaskuissani poltteli kakkapussit - olisin joka tapauksessa voitolla.
Kerkesin vain nielaista kuuluvasti kun mummo jo tarttui Ricoa niskasta ja päätyi koiran kanssa isoon karhun syleilyyn. Hetken aikaa henkeä vedettyään (myös allekirjoittanut vetäisi pari ylimääräistä) mummo tokaisi "..sitä minä vain, ...että saako tätä silittää?" No, siinä vaiheessa oli jo kerran kaulailtu ja toinen käsi ravisteli edelleen pörröistä turkkia. Kun tuntee koirat, niin mitäpä niitä kainostelemaan. Minultakin pääsi helpottunut huokaisu - onneksi olin Ricon kanssa liikenteessä! Entisenä kaverikoirana se on vanhainkodeissa tottunut tällaisiin yllättäviinkin lähentelyihin ;) Siinä sitten sain kuulla, että mummolla oli aiemmin ollut saksanpaimenkoira. Kovin tunteelliseksi keskustelu siinä sitten kävikin. Saatoimme Ricon kanssa mummon puolen kilsan päähän kauppaan. Hyvästejä sekä uudenvuodentoivotuksia vaihtaessa taisi meillä molemmilla olla pala kurkussa, mummolla ja minulla. Kerran koiraihminen, aina koiraihminen. Minua vannotettiin vielä viemään koira pian pois keskustasta, ennen kuin ihmiset alkaa paukutella niitä raketteja...
Monesti sitä huonojen kokemusten perusteella helposti antaa ennakkoasenteille vallan. Toivotankin uudenvuoden myötä jokaisen arkeen aitoa tukea toinen toisiltamme, läheisyyttä sekä rakkaita uusia kokemuksia yhdessä karvaisten ja karvattomien perheenjäsenten kanssa. Jonain päivänä saatan olla se vallaton mummo, joka huitelee perääsi - pysähdythän ajoissa ;) Hyvää Uutta Vuotta 2012!
* * * * *
Ja meillä on uusi lukija, tervetuloa seuraan Tiina! :)
Olen päättänyt jokaisesta lukijasta opettaa koirille uuden tempun. Tämän tempun nimi on Fifi.
Laitan kuvatallennetta, kun olen saanut pojat "fifitettyä".
- Katjamaarit
- Katjamaarit
Ihana tarina,kiitos.On totta että ensin säikähtää kun joku lähestyy,sillä liian usein kuulee "pureeko tää".
VastaaPoistaHyvää Uutta Vuotta
Niilo ja Jalo: kiitos! Kieltämättä aika yllättävä, mutta sitäkin mukavampi kohtaaminen. Näitä tällaisia lisää. Ihanaa uutta vuotta myös sinne teille =)
VastaaPoistaHuh, itsellä alkaa syke nousemaan pelkästään kun lukee tuollaisista kohtaamisista. Selkeästi nuo meikäläisen koirapojat eivät ole aivan yhtä suvaitsevia...
VastaaPoistaMielenkiinnolla odotan, miltä fifittely näyttää! :)
Tiina: just illalla opeteltiin temppua - Rico pärjää selkeästi paremmin kuin Kinkku, jolla ei näytä olevan hajuakaan mitä mä ajan takaa! xD Tässä saattaa mennä pieni tovi..
VastaaPoistaJoo meilläkin kävi kans tuuri, et se oli Rico jonka kaulaan kapsahdettiin.
Alku oli kuin parhaimmasta kauhutarinasta konsanaan :D Onneksi loppu oli noinkin mukava!
VastaaPoistaVoitko muuten joskus kertoa enemmän kaverikoiratoiminnasta? Oon joskus pohtinut, että Tenhossa vois olla rahkeita mummoja ilahduttamaan, kun se on aika avoin ja hyvähermoinen, mutta haluaisin kuulla siitä enemmän käytännön kokemuksia!
Olin tosiaan joku aika sitten vanhainkodin toimintatuvassa työssäoppimassa ja sieltä löytyi niin koirahulluja mummeleita, että oli pakko ottaa vikana työpäivänä koira matkaan :) Tenho kanteli intopinekänä yhden mummon kenkääkin suussaan ja tuli vaan kommenttia, että kyllä koira nyt koiraihmisen kengän tunnistaa. Kun tietää millaista arkea vanhainkodissa on, niin olisi mahtavaa jos voisi omalta osaltaan tuoda sinne vähän piristystä koiran kanssa....
VastaaPoistaNath: Nuo vanhainkotivierailut oli itsellänikin kovin lähellä sydäntä ♥ Ei voi kuin lämpimästi suositella ja rohkaista toimintaan mukaan! Mulla oli muistaakseni vanhassa blogissa kirjoituskin siitä, kun aloiteltiin Ricon kanssa ja käytiin koulutuksessa.. Pitääpä etsiä sulle se linkki vaikka siinä yhteydessä kun kirjoitan enemmän meidän kokemuksista. Ehdottomasti kirjoitan! :) Tenhon ominaisuudet avoimuus ja hyvähermoisuus on jo hyvä lähtökohta. Koirien ehdoilla tuossa touhussa mukana ollaan.
VastaaPoistaNiinhän sitä vieraita koiria kohdellaan, tartutaan rohkeesti niskasta vaan! :D Hah, en totisesti ois arvannu, että mummolla oli tommoset mielessä.
VastaaPoistaMulla itellä on ny semmonen ADHD-olo, etten saa aikaseks kommentoida mitään järkevää (saati päivitettyä omaa blogia, huoh...), vaikka tekis mieli taas joka postauksen kommenttilootaan jotain rustata. Piti vaan täältä puskista älähtää, että tätä blogia luetaan kyllä, vaikka kommentit jääkin toistaiseksi näppiksen tuijottelun asteelle:p
...kyllä se taas siitä Bemary! =) Mukava tietää et tätä blogia seurataan puskistakin ;)
VastaaPoista