 |
| Tässä Kinkun työnäytettä viime talvelta. |
..koko Suomea pahoinpidelleet myrskyt Tapani ja Hannu jättivät pihamaamme rauhaan isommilta tuhoilta, sen sijaan viime päivien tihutöistä on vastannut meidän perheen nuorimmainen.
Tarkoitukseni oli tänään korjata myrskyn jälkiä pihalta, lähinnä isoista pihakoivuista tippuneita oksia. Siellä oli sitten muutama muukin pikkuyllätys vastassa "a'la Kinkku":
Lintujen kauralyhteet. Isäntä oli nostanut isot paketit autosta pihamaalle ja unohtanut siihen. Onneksi meillä on automaattinen "pihasilppuri", joka bongaa kaiken uuden, ylimääräisen ja lyhteet olikin levitelty iloisesti ympäri etupihaa. Jälki näytti siltä, että sen on pakko ollut olla hauskaa. Ehkäpä Kinkku vain yritti auttaa pikkutassusin nälkäisiä varpusia, jotka mamma unohti ruokkia?
Tiedäthän sellaiset 180 cm korkeat pajukartiot, joita on vähän joka puolella koristemyynnissä. Niihin voi ripustella kaikkea kivaa, kasvattaa köynnöskukkia niitä pitkin jne. JOS ENNÄTTÄÄ. Nimittäin Kinkku oli silpunnut sellaisenkin tuhannen p*** päreeksi. Nooh. Pihan avokompostori kaipasikin oksasilppua... Huh. Miten voi niin harvasta koristeesta tulla niin paljon oksasilppua?? Selkä kiittää.
Kinkulla on ihana harrastus, josta emme pääse samoille linjoille. Se nimittäin luulee etutassujaan pieniksi kaivureiksi ja varsinkin meidän nurmikko on sen mielestä aina pienen ilmastoinnin tarpeessa. Kaivaahan niitä kuoppia allekirjoittanutkin kaiken aikaa (istuttaakseen kukkia). Syksyllä täytin noita tuhansia pikkukuoppia mullalla ja ruohikon siemenillä, jotta keväällä olisi paikkaukset valmiina. No, nyt on joku käynyt avaamassa kaivaukset uudelleen - joku hölömö kun on käynyt täyttämässä ne vaivalla tehdyt kuopat mullalla!?
Ensimmäisten pakkasöiden jälkeen suojasin ruusupenkit talvisuojalla ja päälle laitoin vielä kuusenoksia (suojatakseni kasat koirilta). Jo oli joku isompikokoinen myyrä käynyt tarkistamassa, mitä sinne oksien alle on niin huolella piilotettu... Sen verran silmät kirkkaana uusia peittohommia seurattiin vierestä, että ellei huomenna tule lunta, pääsen näihin samoihin hommiin vielä kolmannenkin kerran! Tiedän jo nyt, minkä penkin henkiin heräämistä jännitän ensi keväänä eniten.
...oi tulisipa jo sitä lunta pari metriä, jotta meidän piha (ja allekirjoittanut) saa hetken rauhan! Ja joo, onhan meillä se tarhakin pojille, mutta kun ne viihtyy paljon paremmin vapaana pihalla - jostain kumman syystä ;)
Ei, Kinkku, ei! Äitiä EI saa kiusata! >:D Ny täytyy kerrankin olla onnessaan, että veljeksissä on myös eroja: Caro ei todellakaan oo tommonen tuholainen muutoin ku ton kaivamisen suhteen, josta tulee kyl todellinen ongelma sinä päivänä, ku me onnistutaan keinolla tai toisella hankkimaan se haaveissa siintävä oma piha. :p Tai no tuholainen ja tuholainen... Ehkä Kinkku onkin vaan vähän innokkaampi sisustamaan, maisemoimaan ja pitämään huolta luonnon eläimistä ja Caro on tässä se, jonka ois syytä muuttaa tapojaan. ;)
VastaaPoistaJoo, Kinkulla on ollut tämä tuhoamisvimma pienestä pitäen. Luojan kiitos se on rajoittunut ulkohommiin eli sisällä se ei ole tehnyt tuhojaan *etsii epätoivoisesti puuta jota koputtaa* Mutta ei se pahuuttaan, selkeästi sillä on ihan hemmetinmoisen hauskaa, ja itse EHKÄ tullut kannustettua kun vieressä hekotellut muutamat kerrat. Kröhm. Ja kuvannut. Lähdenkin tästä taas katselemaan peiliin.
VastaaPoistaHih, myönnän syyllistyneeni samaan joskus. Syytän blogia tästä, koska eihän postauksiin pitkällä tähtäimellä tarpeeks vaihtelevaa sisältöä saa, ellei elikot tee ikinä mitään tyhmää... :>
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä syyltä - in the name of Blog! xD
VastaaPoista