06 joulukuuta, 2013

Yllättävää perheenlisäystä

Tässä blogissa on jo esiteltykin pihapiirissämme lintujen ruokaa rohmuava Topi. 
Syksyn aikana ilmeni, ettei Topi suinkaan yksin popsi lentävien eväitä. Kerran Topia kuvatessani, hämmästyin kun toinen orava tyhjensi samaan aikaan toista ruokapaikkaa.
Paljastui, että niitä olikin siis kaksi.

Ylhäällä olevat kuvat otettu samaan aikaan eri puista. 
Selkeästi tämä toinen orava oli uros, sen verran ronski se oli. Tokikaan ei Topia enää lähdetty uudelleen nimeämään. Näinpä tämä uusi kurre sai nimekseen Mikko.

Mikko näyttää aina siltä (on tullut törmättyä Mikkoon useamminkin) kuin sillä olisi ihan hirmuinen kankkunen. Tiedättehän - sellainen jatkuva huuhkaja-ilme päälle. Se on äärimmäisen äksy (no, ymmärrettävää tuossa olotilassa) ja ilmaisee tuon huitomalla häntää puolelta toiselle tiuhaan tahtiin. Se myös helposti ääneen kertoo mielipiteensä mm. kun koiran päästää pihalle se hetken ensin haastaa ja "tsäkättää" koiralle oksalta, ennen kuin poistuu sydämistyneenä oksien suojaan. Mikon erottaa Topista sen apinamaisesta naamataulusta, ei siis mikään sydäntenmurskaaja. Sillä on iso vaalea turpa ja tumma täplä nenän päällä. Mikko on myös samaa painoluokkaa meidän kissan kanssa, joka painii hevisarjassa. 

Topi taituroi toisella ruokintapaikalla vanhaan tapaan. 
Elämään kuuluu yllättävät muksahdukset puusta maahan, kun ahneus vie voiton ja käpäliä ei jää kiinnipitämiseen. Topi on niin... Topi. Mikon nähtyäni, on paikallaan mainita että Topi on myös hyvin kaunis orava.

Tänä aamuna bongasin ikkunan alla olevalta ruokintapaikalta pienen oravan poikasen - vain kämmenen kokoisen rääpäleen. Samaan aikaan kauemmaisella ruokintapaikalla mässäili kaksi isompaa oravaa. Meillä onkin sitten nykyään ei kaksi, vaan kolme oravaa! Hyvin oli rääpäle jo perehdytetty ruokintapaikan tavoille, tosin tämä pienokainen lounasti vain maassa ja oli hyvin hyvin säikky vielä.

Kampauksen (korvien) perusteella isäntä nimesi rääpäleen Klamydian Vesku Jokisen mukaan.
Hmm. Missäköhän vaiheessa mun pitäisi alkaa puhumaan oravien ruokinnasta eikä lintujen? ;D
Ja tosiaan, meille jokainen orava on ilo 

Hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa!
Ihanan erilaiset juhlat Tampere-talolla ja koskettava konsertti.


* * * * *
...ja kiva saada sinut lukijaksi mukaan Laura! 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

4 kommenttia:

  1. Ahahahahaaaa! :D Mikossa on kieltämättä sellasta laitapuolen kulkijan kaltaista charmia.

    VastaaPoista
  2. Niinpä! Ihan selkeä renttu ;D Mutta ainakaan mun ei tarrtte olla huolissani, että naapurin kissat syö sen. On se sen verran massava.

    VastaaPoista
  3. Meillä käy kaksi vakituisesti, toinen syö aurinkoo ja toinen pähkinää, kesällä oli poikasiia, mutta...??? Mikko tosiaan on sellanen JÄTKÄ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin maistuu auringonkukansiemenet sekä pähkinät :) Voi, toivottavasti poikaset on vaan lähteneet maailmalle eikä ole sattunut mitään ikävämpää. Meillä näyttää olevan vain yksi poikanen.

      Heh, mun täytyy varmaan vaan siirtää ruokinta-automaatti tukevammalle oksalle. Kiitos Mikon.

      Poista