Paluu arkeen

 

Uulalaa...

Kingin sairasloma on virallisesti ohi. Ainakin lääkärin määräämien lepopäivien osalta.

Eilen (ti) käytiin jo vähän ottamassa maistiaisia vapaudesta pelloilla. Postauksen kuvat on kylläkin tältä päivältä (ke) pihalta. Kappas, kellonaika huomioiden lisäsin päivät sulkeisiin, sitä kun yökukkuu niin saa päivät ihan sekaisin.

 Kaiken kaikkiaan tämä kaksi viikkoinen meni kotona paremmin kuin uskalsin toivoa. Paranemisen takapakki oli tokikin hermoja raastavaa. Odotin kuitenkin, että Kingin energiamäärällä sitä mukaa kuin vointi kohenee käy päivät sisällä hankalaksi ja hihnalenkit riittämättömäksi. Mutta, Kingi olikin sairaspäivät todella upeasti. Mitä nyt muutama sukka heitti henkensä ja uusi pyykkikori lähti tilaukseen... Kissakaan ei ihan säästynyt haukuilta. Pääsi kuitenkin sukkia helpommalla.

Tänään tehtiin päivä pihalla risusavottahommia ja hyvin Kingi pysyi tahdissa mukana. 

Onhan se vähän liiankin innokas apuri, mutta onneksi meillä on pihalla salainen ase (Pyöreä Punainen), jolla saa sen ajatukset välillä harhateille.

En tosiaan moottorisahan tai kirveen kanssa heilunut

 vaan meillä on tuollainen jo vuosikaudet maatuneena ollut risukasa, jota raivasin pois. Ne, joilla on sakemanni tietää kuinka helppoa on raahata puunkarahkoja koira apuna... Hallelujah. No, onneksi ei ole niin vakavaa hommaa. Olisi tavoitteena purkaa tuo kasa vielä lumien alta. Keväällä en sinne sormiani työnnä kaiken maailman matelijoiden ja ampiaispesien pelossa. Maalla asuminen ei todellakaan ole siedättänyt mua ihan kaikkeen. Tai ainakin siihen menee vähintään toiset seitsemän vuotta.

Tuossa yhdessä kuvassa näkyykin, miten ihanaa kiviaitaa risukasan alta alkaa paljastua.

Saas nähdä ehditäänkö me Kingin kanssa urakka loppuun ennen viikonlopuksi luvattua lumimyräkkää.

Vähän uskallan epäillä. Selkä yrittää laittaa ranttaliksi.

Illalla joen toisella puolen käynnistyi metsäkoneet.
Parhaillaankin siellä valonheittimien loisteessa kaatuu puuta toisen jälkeen vaikka on jo keskiyö.
Voih. Saa nähdä millaiselta meidän jokimaisemat ensi kesänä näyttää... 

Joki on jo osin ohuen jääkerroksen peitossa.

Kingi ui/kahlaili viime kesänä paljon itsenäisestä joessa pihalla ollessaan ja vähän sydän sykkyrällä nyt pelkään, että jos se tästä syystä lähtee talven aikana jäille omin nokkinensa. Aiempina talvina se ei tätä ole hoksannut. Joessa kun on sulia kohtia keskitalvellakin.

Ensi viikolla olisi ensimmäiset tottistreenit viikkokausiin. 

Siitä voikin tulla mielenkiintoista. Pitänee pakata pitkää pinnaa ja extramäärä huumoria treenikassiin. 

Tai no, jos vain extramäärä nakkeja. Meillä on nykyään aikamoinen syöppö kotona. Se on hyvä. Varoitteluista huolimatta olen kylläkin hieman hämmentynyt - ei kai se leikkaus näin nopeasti ruokahaluun voi vaikuttaa?

Mutta. Tästä se arki alkaa taas pikkuhiljaa suttaantumaan. 

* * * * *

Uusia lukijoita :) Johanna ja nnopa Luuhulluista. Morjens!