Löysin rantein

Meillä ei joululla stressata. Vieraiden sijaan vieraillaan sukulaisissa aattona ja pyhäpäivinä, joten päästään tänä jouluna nauttimaan härskisti muiden joulutunnelmista. Kotona joulutunnelman tuo kynttilät, joulusauna ja ulkotulet. Jouluruuista en koskaan ole niin välittänyt. Ellei suklaata lasketa.

Joulun parhautta on se, että kaikki hiljenee muutamaksi päiväksi. Tämän jatkuvan kiireen, stressin ja tietotulvan virtakytkin kääntyy hetkeksi off-asentoon ja kaikilla on lupa hengähtää ja vaan olla.
Läheisten parissa. Ja vaikkei kaikkia rakkaita pääse tapaamaan niin ajatukset on heidän luona.

Käytiin Kingin kanssa vielä tänään häiriköimässä metsäneläinten joulurauhaa. 

Mulla on pitkään ollut mielessä eräs syrjäinen mettätie, jonka ympäristöä olen halunnut käydä tutkimassa paremmin. Jätettiin auto tienvarteen ja suunnistettiin ilman parempaa tietoa mettään. Ja mitkä ihanat maastot meille aukenikaan! Se hyvä tässä lumettomuudessa on, että voi vielä huoletta kartoittaa uusia ulkoilumaastoja. Jos nyt jotain positiivista yritettävä löytää.

Myrsky oli huolella kaatanut puita. Osa rungoista muistutti hassusti yhteen kasaan nivottuja sikareita.

Ei tartte vesipulloa kanniskella mukana näillä pidemmilläkään päiväretkillä. Maasto tarjoaa ilmaset.

Hakkuualueella (toki löydettiin sellainenkin) oli hienoinen lumipeite. 

Kingi yritti ottaa siitä sen ilon irti, mitä oli otettavissa. Köyhäksi jäi saalis. Taisi enemmän vain kismittää.

Asiayhteydestä irrotettuna tää kuva voisi näyttää ihan joltain muulta. 

Keppirakkautta. Sitähän se vaan on.

Ja kuten näkyy. Niin on.

Huomenna meillä olis tottistreenit hallilla, joten pitänee yrittää ryhdistäytyä aamulla. Kauheesti on treenattu sitten viime treenien... Kyllä mä olen Kingiä metässä ja pihalla luokseni huudellut. Menisikö luoksetulon treenaamisen piikkiin? Keppejä ja käpyjäkin ollaan heitelty ja noudettu. Luovuttamistyylit on tosin olleet, no, luovia.

Ihana, petollinen laiskuus. Huomenna uudet hyvät lupaukset treenien päätteeksi.