Häiriötäkin harjoiteltiin koiran ollessa perusasennossa ohjaajaan katsoen. Tämä oli siis tavoitetila. Viimeistään siinä vaiheessa kun kouluttaja heitteli kymmenen sentin päästä nakinpaloja Kingin eteen - katosi Kinkulta korvat ja todellakin treenattiin häiriötä. Meni niin totaalisen käsille, että tosikompi ohjaaja olis voinut ottaa hyvinkin itseensä. Onhan tuo perusasento ollut meidän ensimmäisiä ns. varmoja tottisliikkeitä jo vuosia sitten. Useiden toistojen myötä alkoi koirallekin avautumaan, että sen on tarkoitus oikeasti jättää se nakkityyppi huomiotta. Ja että mammaltakin sai nakkeja. Syötäväksi asti. Unohdin tosin tarkistaa, minkä tehtaan nakkeja meidän eteen viljeltiin, koska ne näytti kiinnostavan rahtusen enemmän. Näin. Joskus on otettava harppaus taaksepäin, jotta pääsee hitusen eteen. Jatkossa tätä lisää kiitos.
Vielä olisi yhdet yhteistreenit tämän vuoden puolella. Jos tämän vuoden paketoisin yhteen sanaan, se sana olisi käänteentekevä.
Millaiselta sitten näyttää ensi vuoden treenikalenteri?
Tammikuussa startataan koirakerhomme uudella tottiskurssilla. Outoa kun treenimatkoihin ei mene enää tuntitolkulla aikaa. Ehdinköhän mä vartin ajomatkalla edes orientoitua treenitaajuudelle ;) Ojangon hallitreenit jatkuu helmikuussa. Molemmat koulutukset on ohjattuja. Josko sitten myöhemmin keväällä viimeinkin sinne bh-kokeeseen. Syksyisen kokeen jouduin perumaan Kingin sairastelun vuoksi. Mitenhän sitä kestää toistamiseen sen piinaavan jännityksen, jota elämä on ilmoittautumisesta lähtien? Saa taas kynnet kyytiä. Kesällä luvassa jälkikurssia ja viikottaiset yhteistreenit. Ensi kesänä panostetaankin nimenomaan nenätyöskentelyyn. Tottista siinä sivussa.
Näillä eväillä vuoden loppua ja lisääntyvää päivänvaloa kohden!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti