Takapakkia toipumisessa

"Joillakin on vain huonompi tuuri ja nestettä alkaa kertyä pusseihin..." Niimpä. Täähän oli niin odotettavissa. Jos lauseessa yleisestikään on sanat "joillakin/toisilla" ja "huono tuuri" niin mun karma kyllä höristelee samantien korviaan ja laittaa kunnon satsin tilaukseen.

Eilen illalla haavaa putsatessani huomasin kauhukseni, että tyhjät kivespussit oli täyttyneet ja toinen roikkui tästä painosta huomattavan alhaalla. Onneksi ne ei kuitenkaan olleet pingottuneet kuten varoiteltiin vaan taikinamaiset (kuten lekuri tänään totesi). Tottakai tämä havainto tehdään eläinlääkärin sulkemisajan jälkeen sillä seurauksella, että ikenet valkoisena valvoin läpi yön. Taisi siinä tirahtaa pari kyyneltäkin. Turhauttavaa ja niin väärin Kinkkua kohtaan, se kun on ollut todella hieno ja kärsivällinen potilas.

Haava-alue tiistaina heti leikkauksen jäleen.

Kivespussit turvonneina ja punaisina torstai-iltana. Itse haava-alue on siisti.

Aamulla soitin lekurille ja käytiin pyörähtämässä paikan päällä hakemassa uusi lääkeresepti. Huomaavaisesti ottivat meidät vastaan ja tsekattavaksi huoneeseen, vaikkei mitään aikoja varattukaan. Leikannut lääkäri pyörähti tutkimassa Kinkun. Vaikka pussit on todella kipeät niin koira antoi hyvin kuuliaisesti niitä tunnustella. Tällaisina hetkinä mun sydän on pakahtua ylpeydestä. Lääkärin mukaan joillekin kuulemma tosiaan kertyy nestettä helpommin kuin toisille. Nyt aamuin illoin lämmintä suihkutusta 5-10 minuuttia kerrallaan ja useita 10-15min rauhallisia kävely"lenkkejä". Toimenpiteillä yritetään saada nesteet liikkeelle. Rauhallinen kävely voi olla aika haastavaa. Järvenpäässä kävin lekurin jälkeen korttelin ympäri ja se oli yhtä rauhallista kuin olis taivaalle singahtanutta ohjusta valjastanut. Kuinka kerrot koirallesi, että se on kipeä!? No, piti sitten kävelyttää käskyn alla.

Koska Kinkku on eilisillasta saakka ollut kipeämmän oloinen ja vaikka sillä on tälläkin hetkellä tulehduskipulääkkeet päällä niin saatiin vielä kunnon tajunnan täräyttävät kipulääkkeet viikonlopun yli. Tramalia, kolmiolääkettä, reseptikin jouduttiin jättämään apteekkiin. Entuudestaan tuttu lääke Unon loppuajoilta...

Se on selvä, että Kinkku on viikonlopun yli pöllyssä (ja ajokyvytön). Mutta ennenkaikkea kivuton.
Jospa tää parantuminen lähtis nyt paremmin pelittämään. Tää oli just se osuus leikkausta, leikkauksesta toipuminen, joka mua jännitti alun alkaenkin eniten.

Pahoittelen kuvia herkkäsieluisimpien osalta (lukeudun itse tähän sakkiin), mutta jos nuo kuvat joskus voi antaa osviittaa jollekulle toiselle asian kanssa painivalle niin katsoin aiheelliseksi julkaista ne.

Parempaa viikonloppua teille muille karvakuonojen kera. Ja blogiin on näköjään tullut kaksi uutta lukijaa, ihanaa - tervetuloa seuraan, vaikka vähän häntä alamaissa täällä nyt mennäänkin.

-Katjamaarit-