 |
| Kingin ilme tänä aamuna |
Kivespussit saatiin pitää, mutta lääkäri oli kuronut niitä pienemmäksi, jottei ne roiku niin alhaalla. No, jäipähän tuomareille jotain kourittavaa...
Kaiken kaikkiaan operaatio kesti kaksi tuntia. Toimenpide tehtiin yleisanestesiassa. Opioidikipulääke varmisti sen, että Kingi oli mukavassa pikku pöhnässä koko illan - en tiedä näkikö se hoitajan lupaamia pieniä vihreitä ukkoja, mutta mitenkään erityisen kivuliaalta se ei vaikuttanut. Ja se oli suuri helpotus.
Tänään ollaan käyty ihan vaan pikku remmipyörähdykset ulkona, pissattu ja kakattu, eli siltä osin voin huokaista. Ruokakin on maistunut pienissä annoksissa. Kotiuttava hoitaja sanoi, että koira on kolmantena päivänä jo sen oloinen kuin se ei leikkauksessa olisi käynytkään. Meillä Kingi oli jo tänään sitä mieltä, että voitais lähteä lenkille - kanteli kaulapantaansa ja villasukkia mun syliin. Eniten mua on ihmetyttänyt miten vaivatta se kävelee. Eilen illalla se tahtoi muutaman metrin välein istua, mutta tänään kävely on sujunut normaalisti. Viisi päivää pitäisi nyt mennä ihan vain pisulenkeillä ulkona. Maanantaista eteenpäin 14. sairaspäivään saakka voidaan tehdä normaaleja kävelylenkkejä hihnassa. Ei kuitenkaan treenilöitä tai muuta vauhdikasta menoa. Siitäpä tuleekin sitten mielenkiintoista. Kongot on täytetty pakastimeen, mutta otetaan kiitollisna vastaan vinkkejä koiran aktivoimisesta sisätiloissa. Pitänee käydä hankkimassa jonkinlainen koirien älypeli, jota voidaan yhdessä ihmetellä aikamme kuluksi.
Niin. Voidaan vaikka vaihtaa se uusi hieno puhallettava kauluri älypeliin! Kerkesinhän mä koiran kanssa autoon, kun se jo ensi yrittämällä pääsi kuonolla haarojen väliin. Onneksi Kingillä oli metallinen kuonokoppa, joten aie jäi turhaksi yritykseksi. Mutta tuo kauluri on siis varmaan ihan kätevä, öh, niskatuki?
Isoimmaksi ongelmaksi meillä sairaslomalla varmasti muodostuukin tuo muovikauluri. Kingi ei päivälläkään nukkunut se päällä yhtään, istuu vaan ja läähättää. Yritän olla huomioimatta sitä millään tapaa. Tänään olen ruuan jälkeen antanut sen olla ilman kauluria, kun olen pystynyt seuraamaan mitä se tekee. Se on kuitenkin tällöin ollut niin väsynyt, että on vain nukkunut. Öisin ja suurin osa ajasta sillä kuitenkin on kauluri päällä. En ota riskejä, että se pääsisi nuolemaan haavaa ja se tulehtuisi. Ikävää, että kelit on mitä on. Leikkausaikaa varattaessa luulin, että nyt olisi jo maa jäässä... Ollaan pyritty ulkoilemaan nurmikolla, jottei kuraa pääsisi haavaan. Haavanhoitoa on päivittäin vesisuihkulla ja Betadine-liuoksella. Tikkejä ei ole poistettavaksi eikä erillistä kontrolliakaan, ellei tule erityistä syytä.
Nyt on sitten tulehduskipulääkkeet sekä vielä antibioottikuurin jatko päällä. Antibioottia jatkettiin, koska verivirtsaisuus ei loppunut ed. kuurin aikana.
Monilla keskustelupalstoilla tiedusteltiin kastraatioleikkauksen hintaa, joten voinen sen tässä tuoreesta kokemuksesta jakaa. Tapiolan vakuutushan korvasi meillä leikkauksesta osan, koska kyseessä oli sairauden hoito. Kastraatioleikkaus oli yhteensä lääkkeineen 303,50€, siitä Tapiola korvasi 227,60€ ja meille jäi maksettavaksi mukavasti vain 75€ ja sentit päälle. Ei voi kuin taas todeta, miten ilahduttavan hyvin tämä vakuutus pelaa. Kun paikan päällä lekurissa saa vielä suorakorvauksen, ei tartte niiden papereiden kanssa itse pelailla. Vaikkakin on todettava, että tänä vuonna Tapiola lyhensi korvauskellonaikoja päivisin, mikä on ollut pieni miinus jos olet asioinut iltaisin eläinlääkärissä (suorakorvauspalvelu taitaa olla tällä hetkellä viiteen auki).
No, tulipahan Tapiolan suitsutusta. Mutta harvoin voi vakuutusyhtiötä jostain kiitellä, niin menköön...
Nyt vaan sormet ja pikkuvarpaat ristissä toivotaan, että paraneminen sujuu ongelmitta, leikkaus auttaa Kingin vaivoihin ja me päästään nauttimaan tervettä koiranelämää & piiiitkästä aikaa treenaamaan <3 Niin, ja Kingi painoi 36,1kg. Poika on siis muutaman satagrammaa lihonut marraskuun alusta uusilla papanoilla! Jeeee! (tai sit se ei vaan käynyt aamukakilla ;) Hoitaja varoitteli meitä, että nyt kastraation jälkeen pitää olla tarkka ruuan suhteen, koska ylipainoa kertyy herkästi ja ruokahalu paranee. Ihan hirrrrrveetä! Sekin päivä voi siis koittaa, kun voivottelen täällä Kinkun ylipainosta..? Hah!
-Katjamaarit-
Paranemisia Kingille!
VastaaPoistaAktivoinnista, onnistuisikohan joittenkin rauhallisten temppujen opettelu esim. kuonolla koskettaminen käskystä koskettaa voisi mm. post it lappua, tiettyä sormea.
Ruuan/makupalojen piilotus on myös aika hauskaa (ainakin omat koirat siitä tykkää), tosin se voi olla liian vauhdikas, mutta piilottaa voi vaikka makupalan/makupaloja jugurttikuppien alle.
Kiitos Katinka, tänään tuli ikävästi huomattua, miten miljoonasti keppejä on jo muutaman sadan metrin matkalla - kun Kingi yritti aktivoida mua jokaisella niistä :P
PoistaTuo temppuvinkki on hyvä, jossain pitäs pölyttyä naksutinkoulutuskirjakin johon joskus menetin hermoni... Miten tuo esim. post-it -lapun koskettamisen opettaminen osissa tapahtuu? Joskus joku (vai oliko se tuo kirja) mainitsi, että pitää odottaa, että koira itse äkkää mitä siltä halutaan. Me taidettiin jäädä tuohon kohtaan yksi...
Ruuan piilottelu sisätiloissa on meilläkin huippusuosittua. Sen verran, että se on vähän kuin koti-agilityrata; hypitään ja käydään läpi kauheella vauhdilla sohvat, sängyt ikkunanpuitteet jne. Eli pikkasen liian hauskaa.
Kuppien alle piilottelusta voisi tosin rakennella oman älypelin! Ai saakuti, kävin pyörähtämässä sun kirjablogissa ja huomasin meillä olevan yhteisen kiinnostuksen kohteen, nimittäin Damon Salvatore ;D
Naksuttimen kanssa olen tuon post it-lapun opettanut nuoremmalle koiralle (vanha rouva 9v yrittää vain ottaa sitä suuhun, mutta vanhuksille suotakoon omat temppunsa :D). Aluksi lappu lattialle, odotellaan josko vahingossa koskisi --> naksu+palkka, jos kyllästyin odottamaan osoitin lappua.. Jossain vaiheessa lappu myös siirtyi lattialta seinälle, välimatkaa lapulle kasvatettiin etc. Tuosta voi jalostaa vaikka pallon tökkimistä/paimennusta (lappu kiinni palloon) tai oven tökkimistä kiinni etc.
PoistaNaksuttimen opetin ihan vain normin katsekontaktin avulla, ja istumisen ym tuttujen tempppujen avulla. Naksutin on ihan pakollinen nois tempuis, ainakin meillä kun tuo juniori on niin äkkiliikkeinen. Tiedän myös tutun, joka ei käytä naksutinta vaan sanoo itse zip silloin kun itse naksauttaisin.
Youtubessa on hirveesti erilaisia temppuvideoita, niistä saa aina kivoja vinkkeä uusista tempuista :)
Tuli mieleen yksi epäonnistunut temppu harjoittelu, ajatuksena oli opettaa että käskystä juniori laittaisi tassun kuonon/pään päällä makuulla aka häpeäisi. Ideana oli siis laittaa teipinpala ym kuonolle ja kun koira sitä yritäiti huitaista niin naksautus. Mutta tuon meidän kovapää mistään teipinpaloista häiriintynyt niin että yrittäisi niitä ottaa pois :D
(niin jos mistään blogista ei löytynyt niin kirjojen lisäksi kotoa löytyy kaksi saksanpaimenkoiraa, vanha rouva (9v) on paperiton ja tullut meille aikuisena minun mummiltani. Juniori on melkein kaksi vuotias nuori herra, jolla riittää energiaa vaikka parille muuullekkin.)
Damon on ihana <3
Noniin, sieltä löytyy siis myös sakemanneja <3
PoistaKoska mulla on naksutin (ollaan noudoissa käytetty sitä apuna, joten koira kyllä tunnistaa jo äänen) niin taidetaan ottaa se nyt tehokäyttöön sisällä. Mitenkäs, kun se on oppinut koskettamaan tuota post-it -lappua ja siirrän sen avonaisen kaapin oveen ja koira käy sitä tökkäämässä niin yhdistänkö tässä vaiheessa käskysanan kuten "sulje". Ja sitten usean toiston jälkeen jätetään lappu pois ja awot! Osaa pelkästä käskysanasta. VAI pitääkö tuohon post-it -lapun pelkkään koskettamiseen jo liittää sana vaikkapa "lappu" ja häivyttää se sitten tuon toisen toimintoon liittyvän käskysanan "sulje" alta? Selitinköhän nyt vaikeasti.... No jos ymmärrät mitä haen.
Mulla on itselläni kärsivällisyys hyvä, mutta hyvin rajallisen ajan, joten katsotaan mitä tästä tulee. Jos tulee jotain niin palaan asiaan vielä täällä blogissa :)
Voi kun kuulosti kivalta tempulta tuo tassu kuonon päälle! Mä olen aina ollut ihastuksissani kun olen nähnyt muiden koirien temppuja. Meillä osataan justjajust antaa tassua, ja sekin kumpi tassu se on vai saako molemmista tassuista, riippuu täysin päivästä ;D
Kiitos kun jaksoit kirjoittaa selkeän opastuksen. Ainakin me yritetään!
Ja rapsutukset sinne suuntaan karvakuonoille.
Meillä on käskysanana "nokka", mutta kun laitoin lapun oveen kiinni niin vaihdoin sanan "kiinni":ksi. Tosin on lappu joskus ennenkin ollut tuossa ovessa kiinni kun ollaan "nokkaa" vielä harjoiteltu mutta kiinni komennolla odotin että ovi meni kiinni asti ennenkuin palkkasin. Piti useamman kerran tökätä kuonolla tai kun alkoi hokaamaan niin tökkäyksen voima kasvoi niin että ovi meni kiinni. Käsimerkillä ja sanallisesti kylläkin autoin, pari ekaa kertaa on aika sähellystä mutta tuo juniori on aika nokkela tapaus. Toistoja ja käsimerkkien ym karsiminen ja lopuksi lapun pois otto..
PoistaJuniori tarjoaa tuota lapun tökkimistä itsenäisestikkin ilman käskysanaa, niin siihen on helppo liittää uusikin sana joka tarkoittaa jotain muuta. Vaikea selittää mutta samalla lailla kun välillä tarjotaan mm maassa oloa, istumista kun ei kunnolla ymmärretä vielä mitä halutaan..
Nyt työn alla on että "koske"-käskyllä etutassulla/tassuilla kosketaan tiettyä alustaa (ikean silikoninen jääpalamuotti oli sopivasti ylimääräisenä). Useamman lelun "tunteminen" nimeltä olisi myös hieno temppu, nyt molemmat tietävät vain lempilelunsa, vanhus pallonsa ja juniori lelun (aka lehmien lypsykoneen nännikumi).
Itse aina kauhulla olen seuraillut kursseillä mm. terrierien omistajia, omat hermot ei riittäisi millään niiden kouluttamiseen tai chihujen.. Hatun nosto kyllä heille, jotka jaksavat ja viitsivät.
No näillä rautalankaohjeilla osataan mekin edetä oikeassa järjestyksessä tempun opettelussa. Kiitos Katinka! Jahka Kingin vointi paranee niin meillä alkaa temppukoulu =)
PoistaJotenki arvasin, miten sen "suoja"kaulurin kanssa käy, vaikka sitä on niin kehuttu monilla koirilla, eli enpä taida ostaa meille samanlaista. x)
VastaaPoistaMut kiva, että operaatio sujui hyvin. :) Ei käy kateeksi toi remmilenkkipakko, huh. Kaikki naksutinkoulutustemputhan vois tosiaan olla hyviä siinä väsytystouhussa, mut mitään varsinaisia aktivointileluja en harmikseni osaa suositella. Kongit on kivoja, jos sattuu vaan se ruoka maistumaan just sillä hetkellä, hah! Oon muuten aika kade, jos teillä ruokahalu leikkauksen myötä lisääntyy. ;)
PS. Ai nii, toi kuva! :D
PoistaMun olis pitänyt arvata tuo kaulurin luotettavuus jo leikkaavan lääkärin ja hoitajan asenteesta. Ne kun kyseli hienovaraisesti, löytyykö multa kotoa kuitenkin myös oikea kauluri.
PoistaKongo + maksalaatikko -yhdistelmä saa meidän nirsoilijankin silmät pyörimään päässä ;) Juu, tuota ruokahalun mahd. muuttumista seuraan kyllä jatkossa suurella mielenkiinnolla. Se olis kyllä aikamoinen bonus tähän päälle!
Kuvaan sain alkuperäisen idean joltain hupisivustolta. Ja kun osui eteen sopivan ilmeikäs kuva Kinkusta, niin... Ei vain voinut jättää tilaisuutta hyödyntämättä :)
Poista