Mä olen viimeksi alle 10-vuotiaana mennä viilettänyt posket punaisina potkurin kyydissä, kun mummin kanssa taitettiin talvisin sillä kyläkauppareissut Savon maalla. Mummi potki ja lykki, minä istuin kyydissä. En koskaan saanut kunnolla kokeilla vauhdin huumaa ohjaamalla itse, koska mummi pelkäsi että kaatuisin ja satuttaisin itseni. Nyt, yli 20 vuotta myöhemmin pääsin tänään testaamaan ensimmäistä kertaa potkukelkan vauhdin huumaa - omalla potkurilla Kinkun siivittämänä. Mummi oli oikeassa - aikasta hurjaa menoa!
Ei me tietenkään pitkää matkaa ensimmäistä kertaa menty vaan otettiin vain tuntumaa kelkkaan. Ihme kyllä liikkuvan potkurin jalakset ei aiheuttaneet sen kummempia puremis- tai jahtaamisrefleksejä vaan Kinkku oli heti juonessa kiinni. Alussa se juoksi potkukelkan vierellä mutta kun tajusi että sillä on mahdollisuus juosta myös edellä niin sinne se sitten jäi. Paikoittain mettätie oli jäinen ja vauhti kiihtyi kovastikin kun Kinkku sai hihnan kireälle. Jarruttelin toisella jalalla koko ajan sillä pelkäsin äkkipysähdystä ja kuinkas, senhän se sitten tekikin. Pysähtyi pissatauolle kesken kovimman vauhdin. Onneksi osasin jotain sellaista odottaakin ja ehdin hädissäni pysähtymään ajoissa.
Tässä nyt koeajon jälkeen miettinyt pääni puhki - opetanko sen jatkossa juoksemaan vierellä (turvallisempaa) vai edessä (hauskempaa ja rankempaa). Tekemäni pikagallupin perusteella Naamakirjassa -tulos oli selkeä "edessä". Eli nyt meillä on missio vielä ennen lumien kaikkoamista; opetella potkurilla pysähtymis- ja suuntakäskyt. Itse kuntotreenailu tällä välineellä jää sitten ensi talvelle. Tiesinkin olevani hankkeen osalta hieman myöhässä. Enkä olisi potkuriostosta ajoittanutkaan tähän aikaan ellei tämä oma kropan terveystila olisi sellainen että joudun aika nopeasti teiden sulaessa opettamaan tuolle Kinkulle myös pyörälenkkeilyn. Tai kickbiken... Katsotaan kumpaan noista ed. mainituista lopulta päädyn. Jos sinulla on vinkata suuntaan tai toiseen kokemuksen rintaäänin niin täällä ollaan korvana! Jompikumpi uusi hankinta on kuitenkin edessä.
Potkuri toimii nyt hetken sijaisharjoitteluvälineenä. Ensi talvena meillä onkin sitten hurjaa menoa =) Olen aivan ihastunut tähän välineeseen - mikä ihana fiilis niinä hetkinä kun Kinkku muutamia metrejä pääsi vetämään. Ja miten täpinöissään sekin näytti koko touhusta olevan! Kerrankin sai vetää luvan kanssa - ja täysillä tottakai.
 |
| Varusteista ei ihan heti uskoisi, mikä on allekirjoittaneen inhokkiväri ;) |
- Katjamaarit -
Äh, määki tahon, ku kaikki muutkin! Mutten uskalla, sen enempää potkukelkalla ku pyörävälineilläkään. :D Miten hiivatissa sitä lapsena uskalsikin koirahiihtää (ja -pulkkailla) oikein sukset jalassa, vaikka nykyään on jo pelkkien suksien kanssa tasamaalla aina turvallaan (niin siis jos suostuis ees ne sukset jalkaan laittamaankaan, krhm!).
VastaaPoistaEn mäkään ole aiemmin uskaltanut, mut nyt on vähän niinkuin pakko. Mä huomaan itsessäni kanssa, että iän myötä tulee kaikissa asioissa varovaisemmaksi - nuorempana oltiin ja mentiin miten päin vain, koirat siellä seassa jossain ja hyvin selvittiin. Nykyään tulee mietittyä vähän liikaakin :/
PoistaTäälläkin pelottaa,potkuri löytyy ja kokeiltu on!
VastaaPoistaSuurin osa ajsta menee kävellen,Jalolla en edes
kokeillu,hyvä kun uskallan hitaasti pyöräillä:)
Hmm siellä olisi kyllä kiva päivä...
Tää on kyllä hieno foorumi tää blogi! Ihan totta - mä olen elänyt siinä uskossa, että mä olen jotenkin epänormaali koiranomistaja kun mua pelottaa valjastaa koira välineiden eteen. Jalankulkuväylillä joka toinen menee koiran ja pyörän tms. kanssa ja mä näen vain silmissäni samassa kohtaa videoleikkeenä miten mä kaatusin sen pyörän kanssa ojaan koiran pinkastessa tietä ylittävän kissan perään... argh. Mut tää mun pelkotilahan näyttää olevan ihan normaalia! Hienoa peilata ajatuksia ja huomata muita samanhenkisiä.
PoistaMutta joo, nyt on aika kokeilla ja rohkaistua. Raportoin jatkossa täällä miten meitin käy...
Nuo pysähtelyt on kyllä tosi ärsyttäviä! Mulla on tuo vanhempi koira ja kaikki edelliset koirat pystyneet kyllä ihan pyörällä/kelkalla kulkiessa olla montakin kilometriä ilma pysähtelyjä, vaikka ovat uroksia olleetkin, mutta tuolla nuorimmaisella on pakkomielle merkkailla muutaman sadan metrin välein ja se tekee sen myös kovemmasta vauhdista pysähtyen. Oonkin jo puolitosissani miettinyt jonkun hevosten ajopiiskan hankkimista, jolla vois sivaltaa sille matkanjatkumismerkin aina silloin, kun meinaa lyödä jarrut pohjaan. Noin muuten se kyllä tykkää mennä lujaa ja vetää kelkallakin sen verran kun jaksaa, mutta kaipaisin kyllä toistakin koiraa kelkan eteen, tuota vanhempaa kun ei enää viitsi juoksuttaa niin rajusti.
VastaaPoistaSuuntakäskyt, hidastamisen yms. oon opettanut ihan tavis remmilenkeillä ja varsinkin hurjemmassa vauhdissa ne tulee todellakin tarpeeseen, samoin kuin ohituskäsky, jos pitää mennä edellä kulkevien ihmisten/koirien ohi.
Leila, nyt olen ihan ummikko näiden suuntien opettamisessa. Miten se käytännössä tapahtuu vaikkapa noiden kävelylenkkien yhteydessä? Eli odotanko vain et koira poikkeaa hitusen suorasta linjasta vasemmalle ja alan siitä suoraan vahvistamaan käskysanalla ja kehulla vai jotenkin muutoin?
PoistaNuo äkkipysähdykset - sehän se pahin kauhuskenaario mullakin tässä on. Miten pitkiä pyörä-/kelkkalenkkejä te tavallisesti teette ja miten usein?
On siihen varmaan joku muukin tyyli olemassa, mutta itse olen tehnyt niin, että lenkillä aina kun käännytään johonkin suuntaan niin sanon kerran pari (riippuen käännöksen laajuudesta) siinä koiran kääntyessä sen suunnan nimen esim. "oikee". Ja jos haluaa koiran oppivan, niin pitää tosiaan muistaa sanoa ne suuntien nimet aina käännyttäessä. En kehu tai muutenkaan palkkaa mitenkään, kyllä niitten mieleen on jäänyt parhaiten vaan se pelkkä selkeä sana aina tietyssä tilanteessa. Eteen-käskyä on harjoiteltu remmissa samoin niin risteyksissä, joista mennään suoraan, olen katua ylittäessä toistanut muutaman kerran "eteen", ja sama vastaantulijoiden/ohitettavien kohdalla. Pysäytys- ja vauhdinhidastuskäskyt meillä onkin sitten ollut valmiiksi arjessa, hidastuskäsky on yleensä ollut pysäytyksestä juonnettu esim. pysähtyminen on "oota" ja hidastaminen "ooooo". Ja sitten tietty vielä kiritykset "mene, mene, mene", pätevät varsinkin ylämäissä. :)
PoistaKaikki muut koirat on oppineet olemaan pysähtymättä, kun olen kieltänyt ja väkisin kiskonut ne jatkamaan matkaa ja niihin pystyi luottamaan täysin, että eivät pysähdy ilman käskyä, se on varsinkin kovassa vauhdissa ihan turvallisuuskysymys. Nykyinen nuorempi ei vaan millään ota opikseen, vaikka en koskaan pysähdy, kun se pysähtyy, vaan jatkan polkemista/potkuttamista. Toki pitää olla ensin huolehtinut tarpeillakäyntilenkistä, ettei koiralla oikeasti ole hätää ja siksi pysähtele.
Nuoremman kanssa on ollut sulanmaan aikaan tavoite pyöräillä 2-5 kertaa viikossa 5km, jos on alle +20 ollut lämmintä. Tarkoitus olisi vähentää kertoja esim. 2xviikko ja matkaa sitten 10-15km. Pyöräily tehdään ravivauhdilla, koska se on terveellisempi liikuntamuoto kuin laukka. Kelkkaillessa taas sitten tavoite on mennä täysillä ja sitä se ei yksin jaksa kuin pari kilometriä. Jos olisi toinenkin juokseva koira siihen, niin helposti voisi viiden kilometrin kelkkareissuja tehdä ja koirat vetäisi koko ajan. Tänä talvena meidän viereinen tie on ollut niin hyvin aurattu, että asvaltti on näkynyt melkein koko ajan, että kelkkailukelit ovat olleet vähissä. Muuten kelkkailutavoite olisi sama kuin pyöräillessä, mutta jos olisi ne kaksi vetävää koiraa tekemään pidemmät vetolenkit kelkalla, niin sitten ehkä 2-3x/vko:on kävisin.
Niin ja meillä on heti pennusta opetettu, että panta=ei saa vetää narussa ja valjaat=saa vetää narussa.
Kiitos Leila todella hyvästä ja tyhjentävästä vastauksesta!
PoistaNäillä mä pääsen hyvin jo alkuun =) Sellainen tuli vielä mieleen, juokseeko sulla koira pyörän vierellä springerissä tms. vai meneekö siinäkin edellä? Mä aion näillä ohjeilla aloittaa meidän välineurheilun. Äärimmäisen hienoa! Kinkku heiluttelee tuossa vieressä myös häntää... :)
Kelkkaillessa mulla on koiran naru siinä "keskiaisassa" (eli siinä, minkä kohdalla tuossa sun potkurissa on tuo heijastinlätkä) kiinni, ainakin meillä veto kohdistuu silloin hyvin. Mä jotenkin vierastan springeriä. Pyöräillessä pidän narua kädessä (ja tilanteesta ja vauhdista riippuen narua pitelevä käsi on joko normaalisti pyöränsarvella tai sit "roikkumassa" ja ohjaan yhdellä kädellä pyörää) ja koira juoksee vierellä. Se on itselleni paras tapa ja pystyy myös kontrolloimaan koiraa (esim. komentamaan, jos intoilee liikaa ohitettavista, ja pitämään koira ravilla) ja säätelemään koiran sijaintia (normaalisti siinä vierellä polkimien kohdalla, mutta vauhdikkaammilla pätkillä/jos koira vetää ravilla niin saa juosta eturenkaan vierellä). Tavispyörällä ei kannata päästää koiraa eteen, mutta jos kesäaikaankin kiinnostaa vetourheilu/kunnon juoksutus, niin kannattaa ostaa kick bike, jossa koira kiinnitetään eteen.
VastaaPoistaErinomaista, kiitos! - tuo kick bike on muuten jo ensi kesän hankintalistalla ;)
Poista