04 maaliskuuta, 2012

Mitä toiset edellä

Takana hyvä yritys jäille taas kerran. Kyseessä sama läheinen järvipaha kuin aiemminkin. Lauantaiaamun aurinko yllytti kokeilemaan onnea toistamiseen ja suuntasin Kinkun kanssa luottavaisin mielin kameralaukun kanssa matkaan. Tänään otettaisiin upeita kuvia! Näillä säillä siellä olisi varmasti tusinoittain pilkkijöiden jälkiä mitä seurata ja Kinkku saisi kirmailla mielin määrin. Rannasta bongasin harmikseni vain yhdet jäljet, jotka nekin näytti useamman pvän ikäisiltä ja oli osin lumen peitossa. Sen sijaan että olisin tehnyt muutoksia ulkoilusuunnitelmaamme päätin kuitenkin lähteä tallustelemaan jälkivanaa pitkin.

Jään päällä oli kova, ohut kerros lunta, joka antoi periksi joka askeleella. Tarvottuani muutaman kymmenen metriä tunsin tuttua kipua kropassa ja päätinkin aloittaa ulkoilun valokuvauksella. Kaivelin kameraa esiin, riisuin lakkia ja hanskoja, ihmettelin minne laittaisin arskat tieltä - ja sitä minne mun koira oli kadonnut... Kinkku oli jäänyt rantaan ja kaiveli mun jälkiä kummissaan. Näytti ihan siltä kuin se olis loiskinut veden kanssa..? Auringon häikäistessä zoomasin tilannetta lähemmin kameralla ja näkymä sai mut nielaisemaan kerran jos parikin. Äiiii-tiiiiii....!?

"Hieman epäilyttää nyt tää meininki. Mut mene sä edellä niin mä (ehkä) tulen perässä..."

Vettä jäällä! Hirmuisesti vettä! Kun sitten vielä katsahdin alaspäin ja huomasin seuraavaa....

"Mun kengät hukkuu!"

...Niin eipä siinä enää kauheasti jääty tilannetta ihmettelemään vaan terve järki otti vallan (iiiiiik - älä hengitä, vedä vatsa sisään ja juokse rantaan niin helevetin nopeasti ja kevyesti). Ja niin tämä yritys päättyi vielä nolommin kuin edellinen. Sitä mä en ymmärrä et miten tuota vettä ei tullut heti vastaan kun astuin askeleen, vaan sitä alkoi nousta todella paljon vasta hetken päästä. Nilkkoja myöten vedessä loikin rantaan takasin. Rannalta kuvasin vielä meidän jälkiä jotka oli kaikki vettä tulvillaan. Ei näytä kauheen houkuttelevalta.




Mä lupaan, että tää oli nyt tän talven viimeinen yritys jäille. Mä en enää lähde ihmettelemään tahi jopa selvittämään miksei tuolla ketään liiku. Vähän matkaa rannasta meitä vastaan tuli hiihtäjä, joka kyseli oltiinko tultu järven yli. Esittelin sille meidän vetisiä jälkiä ja se totesi yhtälailla, että tekeekin vähän pidemmän lenkin maitse kiertämällä. Kinkun kanssa kehiteltiin suunnitelma b ja lähdettiinkin mettätielenkille, mutta kameralaukkua en jaksanut sinne raahata mukana joten kuvasato jäi näihin "upeisiin" kuviin.

-Katjamaarit-

6 kommenttia:

  1. Huomasitko meidän kuvista että meillä oli
    ihan erilainen jää.Yksi pilkki reikäkin oli niin jäässä että vaikka pompin päällä,niin ei mitään:)

    VastaaPoista
  2. No älä - huomasin!! Ja taas niin ihania ulkoilukuvia että - sä uskalsit vielä pomppiakin, mun idoli ;D

    VastaaPoista
  3. No hui. :D Pikkasen eri meininki, mitä Oulussa. En oo vielä Lahen jäitä koittanu, mut tulevalla viikolla koitan. Saa nähä tartteeko snorkkelia sillä reissulla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..ota sen snorkkelin sijaan jääpiikit =) En mie ymmärrä. Mulla on ihan joku omituinen karma tän jään suhteen.

      Poista
  4. Sinänsä se ei välttämättä ole vaarallista (tai siis tarkoita jään olevan liian heikko), jos sen päälle nousee vettä, en nyt vain muista mikä se selitys sille oli. Sama kokemus kyllä itselläni ollut joskus ja vaikka jää tuntui vankalta, niin palasin nopsasti omia jälkiäni pitkin rantaan. Vesikin teki tuon saman kuin teillä, se oli lumen alla piilossa ja kun siitä tallusteli, niin hetken päästä huomasi kävelevänsä vedessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leila tottapa turiset! Tämä on kyllä tiedossa - mutta ei tiedostettu ;D Siis kun jäällä kohoaa vesi kinttuihin niin mun paniikkisolut reagoi älyvastaavia nopeammin =))

      Poista