Lähdettiin Kingin kanssa eilen lähimettään lenkille.
Illalla oli treenit, joten ajattelin vähän vaan pyörähtää metässä koiran ja kameran kanssa.
Siinä jossain vaiheessa metsän siimeksessä se sitten tuli. Aivopieru. "Oikaisenpa tuon koivikon ja metsän läpi tutuille pelloille". Kesällä testasin tämän reitin kerran toimivaksi. ...Kolmen tunnin päästä olin käynyt läpi koko kirosanakavalkaadini useampaan kertaan ja keksinyt muutaman sadattelun lisää.
 |
| Kingin taiturointia puunrungolla. |
Kingi oli touhusta ihan liekeissä.
 |
| "Heitellään keppiä, se piristää!" |
Paitsi ettei niitä peltoja missään vaiheessa tullut vastaan. Yksi ränsistynyt mökki kylläkin, joka täytti kaikki mun kauhuleffakriteerit. Savuavasta piipusta huolimatta ei luonto antanut periksi käydä kysymässä apua. Jossain vaiheessa yritin kännykällä paikallistaa sijaintiamme. Mulla on kaikenlaista Mapsia ja Maastokarttaa ladattuna puhelimeen, mutta paljonpa auttaa kun kartta kertoo sun seisovan keskellä mettää. Kappas kun en aiemmin huomannut. Eli mihin suuntaan olenkaan menossa nyt (otan pari harppausta) - pisteeni kartalla ei liiku mihinkään. Vedä siitä sitten johtopäätöksiä oikeasta suunnasta.
 |
| "Mä alan epäillä, ettei sulla ole hajuakaan missä me ollaan..." |
Pohdiskelin jo, miten Mediheli nostaa koiran helikopteriin. Pitäisikö mun tunkea Kingi pilkkihaalareihini? Päätin luovuttaa, meidän jäljet oli ainut johtolanka löytää takaisin ja päivänvaloa riitti vielä. Reippaan kolmen tunnin päästä oltiin takaisin omalla pihalla. Pari mustelmaa rikkaampana ja hermot riekaleina. Saatetaan pysyä jatkossa ihan vaan tutuissa maastoissa. Treenisuunnitelmat vaihtui illan osalta "palauttaviin treeneihin".
 |
| Kyllä, tästä on mennyt joku koiran kanssa... |
Lisätään ensi kesän suunnitelmiin suunnistuskurssi.
 |
| Höh. Mun mielestä se oli ihan hyvä lenkki. |
Hohoo, kuulostaa ihan meiän touhuilta aina, ku lähetään vähän ronskimmin "laajentamaan" lenkkireittejä. Ikinä ei päädytä omin avuin tarkalleen sinne, minne oli tarkotus, mut mustelmia tulee ja kengät on täynnä lunta - ja koiralla huisin kivaa. x) Vaan koska Run Keeper on päällä, ei voida eksyä täysin ellei kännystä akku lopu: se näyttää kartan lisäks lenkin lähtöpisteen, jota kohti voi eksyttyään suunnistaa. Suosittelen lämpimästi sulleki RK:ta tai Sports Trackeria. :p Kingi muuten aivan taatusti ties minne teiän ois pitäny mennä, vaan ei halunnu ohjata sua sinne. Tuli kivempi lenkki, ku esitti tietämätöntä. ;)
VastaaPoistaArvaapa löytyykö multa ehkä tuo Sport Tracker puhelimesta? No joo-o. Käytin sitä aiemmin mitatakseni lenkkien pituutta, mutta huomasin että se vähän alueesta riippuen veti välillä metässä joitain "kiekuroita" suoraksi ja sen matkat ei vastanneet todellisuutta. Kolmen kilsan lenkki olikin kymmenen kilsan jne. Joten ei enää ole ollut käytössä. Mutta tosiaan, tähän suunnistamiseen se vois olla isokin apu! Eipäs ole tullut aiemmin mieleen - kiitti vinkistä.
PoistaJa ihan tota samaa ajattelin kun kattelin siinä tarpoessani Kinkkua. Sillä oli just sellanen "mä tiedän jotain mitä säkin haluaisit tietää" pilke silmissä... Mrrrr.
Tuttu ongelma: heikko kenttä aiheuttaa hirmusta siksakkia. Vaan lähtöpaikka on ja pysyy oikein, joten juu, siitä on silti apua tossa takas löytämisessä.
PoistaTiiän ton ilmeen. :p
Mä eksyin kerran kanssa vuokramökillä jossain seinäjoella ja soittelin ukolle metästä että joo täällä
VastaaPoistaja nyt tuolla ja täällä, sitten löyty pahainen tie ja joku osviitta ja neljän tunnin päästä oltiin mökillä :)
Näitä sattuu, nykyään oon varovaisempi :D
Mukava kuulla, että en ole kokemuksineni yksin, vaikkei nuo mukavia reissuja aina olekaan. Onni on huolehtivat puolisot <3 Kerran olen eksynyt pimeään mettään pidemmäksi aikaa niin että oikeasti säikäytti. Sen jälkeen olen minäkin yrittänyt hillitä näitä "tutkimusmatkojani" ;)
PoistaOnneksi lunta sentään oli vain se muutama sentti, kunnon hangessa olisi ollut vielä vähemmän kivaa palata pidempää reittiä takaisin (kokemusta on...). Itse meinasin alkuviikosta metsälenkillä oikaista toiselle puolelle metsää tielle metsän läpi, niin ei aina kuljettaisi samaa reittiä. Olen opettanut koirat sellaisiksi, että aina jos ne huomaavat jotain mielestään huomaamisen arvoista, niin katsovat sinne suuntaan ja sitten minua ja annan niille namipalkkaa tällaisesta hienovaraisesta käytöksestä. Mutta kun ne metsässä alkavat tuijotella pusikkoihin ja sitten ottavat katsekontaktin, uudestaan pusikkoon, sitten minuun, niin tuleehan siinä vainoharhaiseksi ja on äkkiä palattava takaisin polulle ja kiirehdittävä takaisin kotiin ympärilleen vilkuillen. Saattoihan siellä olla vain jänis taikka joku metsäkanalintu, mutta en koskaan uskalla jäädä ottamaan selvää, että mitä koirat ovat huomanneet...
VastaaPoistaJoo, onneksi ei ollut polvenkorkuisia kinoksia, olis voinut loppua usko kesken :)
PoistaTuo merkkaaminenhan on kätevä tapa! Mulla lähtis poika jo selvittämään tilannetta tuossa vaiheessa ;) mutta komppaan kyllä että metässä lähtee mielikuvitus helposti laukkaamaan. Varsinkin, kun sä tiedät että siellä pusikossa on j o t a i n. Siihen vielä päälle vähän hämärtyvä ilta ja avot! ...Monesti manaillut sitä, että tulee katottua ja luettua niin paljon kaikenlaisia dekkareita ja kauhukertomuksia ;P