16 marraskuuta, 2013

Käytöstä kulumaton koirankoppi

Bemaryn toiveesta kerron mun viime kevään (ja kesän) Pikkuprojektista: koirankopin hankinnasta. 

Meillä on reilun 200 neliön kokoinen koiratarha, jossa Kingi viettää aikaa vaihtelevasti. Lähinnä säiden mukaan se on siellä muutaman tunnin päivässä, eikä edes päivittäin. Meillähän on koko tontti aidattu, joten hieman tuo tarha jäänyt siitä syystä virkaa vaille - koiralla kun on koko piha-alue käytössä ja mieluummin pidetään sitä vapaana pihalla. Tarhassa se tahtoo istua vain yhdessä ja samassa paikkaa tuijottaen hypnotisoituna meidän olohuoneen ikkunaa. Eikähän mun syrän sitä kestä...

No. Ajatus oli nyt sellainen, että alettaisiin pitämään koiruutta tarhassa työpäivän tunnit. Olisihan sillä ulkona mielenkiintoisempaa seurata vaikkapa naapureiden piharallia kuin makoilla sisällä. Tämä vaati sitten lakisääteisestikin, mutta lähinnä nyt koiransuojaa ajatellen kopin tarhaan.
Mikäs siinä, helppo nakki.

Seurasin muutaman kuukauden ajan kiihkeästi erilaisia huutokauppasivustoja netissä ja vankeinhoitolaitosten myynti-ilmoituksia. Googletin koirankoppien must-ominaisuuksia ja niiden pohjalta laadin oman Listani. Aina oli kopissa jokin asia, joka ei täyttänyt mun vaatimatonta toivelistaani. Lopulta käsistään taitavan tuttavan tutun kautta laitettiin koppi mittatilaukseen, toimitin Listan ja piirustukset. Tämän jälkeen henkilöstä ei yllättäen kuulunutkaan mitään...

Lista

Rakenne:
- tasakatto (koira pääsee katolle makaamaan)
- katettu, leveä terassi (optio)
- eteinen sekä makuutila
- tarpeeksi kookas, kokoa lasten leikkimökki
- elementeistä tehty (mahtuu tarhan ovesta)

Mittoja:
- koko sellainen, että koira mahtuu seisomaan ja istumaan sisällä
- kulkuaukko sakemannille 700 x 400 mm (korkeus x leveys)
- makuutilan lattiapinta-ala min. 1200 x 1000 mm + eteinen 900 x 1000 mm.
- Sisäkorkeus min. 1200 mm
- Terassin syvyys ainakin 700 mm

Huomioitavaa:
- katon tulee olla avattava malli (helpottaa pudistusta)
- huopakate katolla (kiva tassuille)
- lämmitysjärjestelmä mahdollinen
- kaksinkertainen ikkuna
- ovi nurkassa, vähentää vetoa
- oviaukossa sekä väliseinän kulkuaukossa tulee olla kynnys, joka vähentää lattiatason vetoa

Kului taas muutama kuukausi kunnes eräänä päivänä ihana-ihana mieheni bongasi aikalailla kaikki Listan kohdat täyttävän kopin Huuto.netistä. Vieläpä samalta paikkakunnalta. Tehtiin siitä sitten voittohuuto ja paikan päällä selvisi, että se on nimenomaan tehty sakemannille ja akitalle, mutta vain akita on siellä todistettavasti pyörähtänyt sisällä. Lähestulkoon käyttämätön siis. Todella huolellisesti ja laadukkaista materiaaleista itsetehty. Ainoastaan kopin väri oli väärä, mutta maalillahan näistä selvitään.

Viiden raavaan miehen voimalla saatiin koppi kannettua auton lavalta tarhaan. Pienellä tarhan oviaukon muokkauksella ja muutamalla voimasanalla, mutta ennakoitua vähemmällä raa'alla voimankäytöllä se mahtui kokonaisena sisään.

Kingin oma yksiö. Enemmän se tuntui kyllä kiinnostavan mammaa kuin uutta asukkia.
Mies nikkaroi tikapuut katolle (kivi oli liian huomaamaton vihje) sekä terassin.
Sitten edessä oli enää se maalaushomma. Mikäs siinä, helppo nakki.
Just. Siis koko mun kesäloman ajan mä nyhväsin tämän maalausprojektin kanssa. Ystävien maalausprojekteja seuranneena, mulla oli mielikuva hauskasta ja mieltä rauhoittavasta parin päivän projektista. Nauttisin samalla kesän rusketuskiintiön täyteen ja ehkä muutaman sipukan... Linnut laulais, aurinko paistais ja sitä tyytyväistä tunnetta kun näkisin omien kätteni jäljen. Ostin erilaisia pikkupensseleitäkin kuviomaalausta varten, mitä ihanuuksia koppiin maalaisinkaan.

Ja voihan...!
Päiväsaikaan ulkona oli ziljoona verenhimoista paarmaa, ei untakaan siitä että olisin ottanut brunaa topissa ja shortseissa. Kun sitten 30 asteen helteessä paksuissa ja pitkissä suojavaatteissa tein lämpöhalvauskuolemaa, siirtyi maalaushommat ilta-aikaan. Iltaisin tein taas hyönteismyrkkykuolemaa, koska mikään määrä Offia ei tuntunut riittävän itikoille. Iltamaalaamisessa on se jännitystekijä, että joka aamu illan maalausjälki näytti auringon valossa hieman epätasaiselta. Energiajuomaa kului tölkki tölkin perään kun aina "sen vihonviimeisen" kerroksen jälkeen aloitettiin homma taas alusta. Punaista pohjaväriä ei ollut helppo peittää edes tummalla maalilla. Jossain vaiheessa sekosin laskuista, mutta neljä-viisi maalikerrosta siihen taisi mennä per sivu.

En edes mene siihen, kun taiteilin maalaten nuo valkoiset puitteet. Niin ja se koristemaalaus...
Maalasin Kingin kuratassunjäljistä jäljet tikapuille. Piste.
Kaiken kaikkiaan olen kylläkin tyytyväinen lopputulokseen, vaikkei työprosessi ihan täyttänytkään odotuksia.

Maalikustannukset mukavasti nosti kopin hintaa (koppi 320e).
Mutta tulihan valmista ja työnjälki kestää tarkemmankin syynäyksen.
Maisemat kopin katolta suoraan joelle.

Elokuussa Kingi oli kahtena työpäivänä tarhasssa. Molempina alkoi aamu aurinkoisen jälkeen sataa kaatamalla. Mies kävi kesken työpäivän heittämässä uitetun koiran sisälle. Kummallakaan kerralla kopin sisältä ei löytynyt käytön jälkiä. Kertaakaan Kingi ei ole mennyt sisälle omaehtoisesti.
Mutta tulipahan hankittua. Tekee se ainakin tarhasta idyllisen näköisen.

Ja Kingin opettaminen kopin käyttöön lienee ihan helppo nakki.

- Katjamaarit -

3 kommenttia:

  1. Vai että sellanen tapaus. :D Ei hirveesti yllätä, kyllä. Oon satavarma, että meille kävis samoin ton oman tarhan ja kopin arvostamisen kanssa. Ei se oo mitään verrattuna ihmisten kanssa samassa paikassa olemiseen. Mutta ihan älyttömän hienon kopin kyl tuunasit(te). Voisin vaikka ite muuttaa tommoseen torppaan, oonhan aina halunnu kodin veden ääreltä luonnon helmasta ja tossahan ois kaikki kohillaan, väriä myöten. :D Ja noi tassunjäljet kruunaa kaiken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Ainiin, Topilta terkkuja. Mä olen kaksi kertaa nyt nähnyt sen p u t o a v a n puusta, kun se on taiteillut noita linnunruokia. Ei mikään oravakunnan ylpeys.... ;)

      Poista
    2. Ooh, kiitos! Topilla ja mulla on selvästikin samanlainen tasapainoaisti. :p

      Poista