Aivopieru

Lähdettiin Kingin kanssa eilen lähimettään lenkille. 

Illalla oli treenit, joten ajattelin vähän vaan pyörähtää metässä koiran ja kameran kanssa. 

Siinä jossain vaiheessa metsän siimeksessä se sitten tuli. Aivopieru. "Oikaisenpa tuon koivikon ja metsän läpi tutuille pelloille". Kesällä testasin tämän reitin kerran toimivaksi. ...Kolmen tunnin päästä olin käynyt läpi koko kirosanakavalkaadini useampaan kertaan ja keksinyt muutaman sadattelun lisää.  

Kingin taiturointia puunrungolla.

Tiedän, että luminen maasto näyttää erilaiselta. Kuitenkaan meillä ei ole lunta kuin muutama sentti, joten en uskonut sen hämäävän. Eikä se kai olisi haitannutkaan, ellen olisi heti alkuaan epäröinyt mistä kohden koivikon läpi mentiin. Päätinkin kiertää koko koivikon, vähän matkaa tulisi lisää, mutta sen tiesin varmaksi että iso kaatunut puunrunko koivikon toisella puolen oli se minne suunnistettiin. Siinä tuli koivikkoa kiertäessä vastaan useampikin kaatunut puunrunko ja haastavaa maastopohjaa. Kierrettiin hieman lisää, kiivettiin kaatuneiden puiden yli, välillä raivattiin oksia tieltä. Muutaman kerran muksahdin mukavasti rähmälleni. Kameralaukkua suojelin henkeni uhalla, vaikka sekin teki mieli jättää välillä roikkumaan puunoksaan...
Kingi oli touhusta ihan liekeissä.

"Heitellään keppiä, se piristää!"

Kun olin kiertänyt koivikon, huomasin etten ollut enää niin varma maamerkistäni. Isoja kaatuneita puunrunkoja oli siellä ja täällä - ne näytti kaikki ihan samalta. Vahvalla intuitiolla valittiin yksi ja sukellettiin metsään kohti peltoja.

Paitsi ettei niitä peltoja missään vaiheessa tullut vastaan. Yksi ränsistynyt mökki kylläkin, joka täytti kaikki mun kauhuleffakriteerit. Savuavasta piipusta huolimatta ei luonto antanut periksi käydä kysymässä apua. Jossain vaiheessa yritin kännykällä paikallistaa sijaintiamme. Mulla on kaikenlaista Mapsia ja Maastokarttaa ladattuna puhelimeen, mutta paljonpa auttaa kun kartta kertoo sun seisovan keskellä mettää. Kappas kun en aiemmin huomannut. Eli mihin suuntaan olenkaan menossa nyt (otan pari harppausta) - pisteeni kartalla ei liiku mihinkään. Vedä siitä sitten johtopäätöksiä oikeasta suunnasta.

"Mä alan epäillä, ettei sulla ole hajuakaan missä me ollaan..."

Pohdiskelin jo, miten Mediheli nostaa koiran helikopteriin. Pitäisikö mun tunkea Kingi pilkkihaalareihini? Päätin luovuttaa, meidän jäljet oli ainut johtolanka löytää takaisin ja päivänvaloa riitti vielä. Reippaan kolmen tunnin päästä oltiin takaisin omalla pihalla. Pari mustelmaa rikkaampana ja hermot riekaleina. Saatetaan pysyä jatkossa ihan vaan tutuissa maastoissa. Treenisuunnitelmat vaihtui illan osalta "palauttaviin treeneihin". 

Kyllä, tästä on mennyt joku koiran kanssa...

Note to myself.
Lisätään ensi kesän suunnitelmiin suunnistuskurssi.

Höh. Mun mielestä se oli ihan hyvä lenkki.

Mitä jäbä treenaa?

Tammikuu on käynnistynyt Kingin kanssa kovasti treenaillen. 

Ehkä hieman vuodenvaihteessa lähti käsistä tuo luottamus omaan treenimotivaatioon. Ohjattuja treenejä on nyt ollut 3-4 viikossa ja huomaan tässä vaiheessa pientä väsähtämistä. Työpäivien päälle se jaksaminen ei enää olekaan ihan itsestään selvyys. Loppuviikosta saa aikalailla ylipuhua itseään autonrattiin ja treenikamoja pakkaamaan. Mutta niinhän se on, että kun perille päästään niin treenit vie sitten kyllä mukanaan. 

Vino perusasento. Mutta hei, koira näyttää hyvältä ;)

Ja todella mukavia treenejä meillä on ollutkin.
Samalla "sinnepäin" -asenteella treenataan kuin aina, enkä voi kyllä minkäänlaisella kehittymisellä kehuskella. Syynä se, että välipäivinä oma treenaaminen on jäänyt lähinnä vain ajatuksen tasolle ja säälittäväksi aikeeksi. No, lenkkien yhteydessä jotain pientä sentään ja sisällä ollaan hiottu muutamia asentoja. Pääasia on kuitenkin, että Kingi nauttii treenaamisesta ja sen kanssa yhdessä touhuaminen ja toheltaminen on vain yksinkertaisesti hauskaa. 

Vino luoksetuloasento. No siitähän pitää palkata! ...koska tulihan se kuitenkin luokse.

Kuvat on tämän päivän hallitreeneistä Ojangosta.
Kiitos treenikaverin äiteelle kuvausavusta. Meillä olikin kentällä hulinaa, kun viisi koirakkoa treenasi yhtä aikaa. Pieni bokserinpentu meinasi aluksi hieman häiritä Kingin (ja mun) keskittymistä (se oli niiiin suloinen) mutta lopulta siitäkin päästiin yli. Tokikin kävin jälkeenpäin lääppimässä ja lepertelemässä pienokaisen piloille, lällällää <3

Paikallamakuussa meillä on yleensä aina varmistus.  Ja näköjään liinassa hintalaputkin mukana ;)
Torpataan nykyään liki merkkipaalua, kun se välillä tahtoo "haamuilla".

Kingi kävi viime viikolla lekurissa ja punnittiin se samalla.
 Lisääntynyt ruokahalu on tuottanut tulosta - paino oli nyt 37,5 kg! (viimeksi 36,2 kg) Enää 1,5 kiloa ja ollaan siinä painossa, joka Kingille olis aika passeli. Mun mielipide, jonka lekuri kuittasi. Hyvä sinänsä että painoa kertyy hiljalleen. Kastraatioleikkauksen jälkeinen toinen huomio on ollut hyppytekniikan paraneminen, myös korkeutta on tullut lisää - ja intoa! Vaikkei Kingi olekaan sairaana treenannut niin eturauhanen on tainnut vaivata sitä "terveinäkin" kausina syksyllä vaikuttaen tähän.

Osallistuttiin aiemmin Cinnan ja Punaturkkien blogiarvosteluun
ja nyt bongasinkin, että meidät oli rankattu ilahduttavan korkealle aivan ihanin perusteluin.
Mainio tämän vuoden blogipäivitysten motivaattori!
Ja uusia lukijoitakin ollaan saatu mukaan - spesiaalitervehdys teille! =)

Aurinkoista ja pakkasen kirpeää viikonloppua!