28 lokakuuta, 2014

Lempimaastoja, osa yksi

Itseäni aina kovasti kiinnostaa, millaisissa maisemissa ja maastoissa muut ulkoilee koiriensa kanssa. Paljonko lenkkimaastot vaihtelee vai tuleeko pidättäydyttyä samoissa paikoissa? Mennäänkö metsissä, asfalttiteitä, kaupungin puistossa, polkypyörällä, valjaissa, koira vapaana...? Kuvista tulee karvakuonojen lisäksi mielenkiinnolla tarkasteltua ympäristöäkin. Mulla on selkeät suosikkimaastot, joiden käyttöaste vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Ajattelinkin esitellä tulevissa postauksissa muutaman meidän lempipaikan. Tässä niistä ensimmäinen.

Röllimetsän rauniot

Täällä saa käyskennellä omassa rauhassa. Jos ei hirviä lasketa. Ennen tämä oli unenomainen satumetsä, mun röllimetsä. Eräs päivä metsäkoneet kävi raatelemaan maisemaa ja sen jälkeen meni kauan aikaa kunnes hennoin palata paikalle. Vähitellen olen löytänyt maaston uudelleen... Ei sitä entiseen voi verrata ja yritän olla näin tekemättäkin. Kirjoittelin aiemminkin Röllimetsän kohtalosta, siihen postaukseen pääset täältä.







Tänä vuonna maastossa ristiin rastiin retkottaneet rungot käytiin viimein raivaamassa pois. Jäljelle jäi hehtaaritolkulla myllättyä maata, risua, kantoja, pitkinä kaljuina sojottavia puunrunkoja. Kingille paikoittain vaativa maastopohja risuineen, kantoineen, kivineen, on hyvää jumppaa. Eikä ole pahaksi emännällekään. 



Noin kerran viikkoon, kahteen ulkoillaan täällä. Talven myötä nämä maisemat jää meiltä tauolle. Lumen peittämä hakkuualue on liian riskaabeli alusta. Ainakin meikäläisten tuurilla. 














Vaikkei Kingi koskaan kauaksi luotani irtoakaan niin täällä pystyn seuraamaan sitä esteettä pidemmältäkin matkaa. 


Mikä tärkeintä, kepit ei ihan heti lopu kesken.


Jos helpommalla halutaan päästä niin koneiden rengasuria pitkin selviää pienemmällä sykkeellä. 




Aika vierähtää huomaamatta, kun vauhdin sijaan keskitytään maastoon ja kilometrien sijaan siihen että päivänvalo riittää vielä paluureittiin. 



Näin lokakuussa ei reissusta jää edes kovin sottaista koiraa. 



 

Jyrkkiä nousuja ja laskuja, soittuneita reuna-alueita. 



Hirvenjälkiä, ei hirvestäjiä. 





Harvassa alkaa täälläkin olla maastot, joissa voi koiran pitää koko reissun ajan vapaana. 
Välittömästi kytkettävissä, tottakai.


 

"Missäs sun lauma liikkuu mieluiten?"

12 kommenttia:

  1. VAU! Ihan sanattomaksi vetää upeat kuvat, jotka olet saanut ikuistettua! Asuessani vielä muualla meillä oli lempi metsä, jossa käytiin pari kertaa viikossa irrottelemassa vapaana. Harmiksi puita hakkautettiin ja sinne rakennettiin pieni laskettelukeskus! Ei ole meitä sen jälkeen siellä nähtykään. Metsä on vaihtunut, onneksi uuden kodin läheltä löytyy laaja valikoima, joissa koira pääsee juoksemaan vapaana. Metsien lisäksi käydään ihan normaali asfalttihihnalenkeillä ja pyöräilyllä. Kyläkeskustan ympärillä saatetaan pyörähtää, mutta se on kaukana kaupungin vilinästä. :) Mutta pitkät ja rauhalliset metsälenkit ovat parhaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria kuvakehuista. lämmittää tämän harrastelijan syräntä :)

      Noita metsienhakkuita näyttää viime vuosina tehtävän yhä enemmän, vai tuntuuko se vain siltä kun osuu omaan lähiympäristöön... Vai että laskettelukeskus, no se on jo asteen rankempi muutos tuosta "meidän metsän" kohtalosta! ;) Se on tosiaan hyvä, jos on muutamia lenkkimaastoja plakkarissa niin ei mene pasmat sekaisin jos yhden menettää. Mekin käydään kylillä välillä sosiaalistamassa itseämme vaikka aikalailla kahdestaan sielläkin saa menoa päivitellä. Pyöräily pitäisi kyllä ottaa ihan vakiliikuntarepertuaariin!

      Sama homma täällä - pitkillä mettälenkeillä ladataan akut ja ammennetaan energiaa. Ainahan sitä saa unelmoida, ja olis kyllä niin hienoa kun olis joku päivä kunnolla omaa mettää missä mennä. No, se on vain seitsemän numeron päässä se haave...

      Poista
  2. Voi kun on kauniit lenkkimaastot ♥ käy kaupunkilaisella kateeksi! Pusuja ihanalle mallille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maikki - onhan nuo, vaikka näistä meidän maastoista karuimpia ovatkin. Oma viehätyksensä näissä silti on. Lokakuun värimaailma kruunaa kaiken (ainakin näin syys- ja talvi-immeisen silmissä).

      No nyt on Kingi leuhkana huomionosoituksista! ;D

      Poista
  3. Meillä "aamu- ja iltapissalenkkeillään" lähes poikkeuksetta tylsästi asfaltilla ja yleisillä hiekkateillä - kytkettynä tietty kaiken tylsyyden maksimoimiseksi, kiitos asuinpaikkamme - mut ne oikeat kunnon vapaushillumislenkit suoritetaan parissa eri metässä. Siellä toisessa on paikoitellen tosi samanlaiset maastot ku noissa teiän kuvissa ja toisessa sitten taas soista ja erityisen mäkistä metsä- ja järvimaisemaa. Kummassakin puolensa, mut näin kesän jälkeen tulee suunnattua useimmiten sinne todelliselle tasapainoharjoittelualueelle, siis hakkuualueelle. Siellä tulee hyvin harvoin ketään muuta yhtä hullua vastaan, kaikki kun tuntuvat suosivan niitä valmiita helppokulkuisia metsäteitä ja polkuja. :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olenkin kiinnittänyt huomiota aiemmin, et kuvamaisemat (ja no, koirakin ;) näyttää hyvin samantyyliseltä kuin meillä! Mutta se suomaastoalue näyttää kyllä upealta <3 Sellasta laajampaa suoaluetta en vielä meiltäpäin ole löytänyt - ehkä sen takia, että yleensä suoalueen reunoilta tää pelkuri kääntyy jo pois... Eli tutkimusretketkin jääneet aika heikonlaisiksi.

      Joo, niillä korteilla mennään missä asutaan. Meilläkin aamulenkin ensimmäiset sadat metrit menee ihan hihnassa hiekkatiellä kunnes päästään naapurin pelloille. Eli vaikka maalla asutaan, niin kyllä sitä hihnaa joutuu täälläkin kuluttamaan ;D Ennen päästiin lähimetän kautta suoraan toisen naapurin pelloille koira vapaana. Mutta. Sitten nuo pellot vaihtoi omistajaa ja ei enää saatukaan lupaa käydä siellä. Toiselle peltoalueelle on maanomistajan lupa - vaikka senkin osalta on tänä syksynä paikallinen metsästysseura sanellut omat käyttöukaasinsa. Näin meillä maalla :P

      Poista
  4. Meillä on aina vakio lenkki aamulla, pellon kautta tielle ja taas pellolle, tielle ja siitä rannan kautta metsään, ihanaa. Vapaalla kutsuu tuo ihana Evo, tosin matkaa n50 km yks suunta, mutta kannattaa. Herkuttelen myös Vääksyn kanavalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinäpä tuleekin mukavat maisemat aamulenkille :) Ne teidän Evon kuvat on kyllä näyttäviä. Hulppeat näkymät kerta kaikkiaan. Kyllä niiden eteen vähän malttaa autonpenkkiä kuluttaakin. Tullut muutamaan otteeseen kuolattua :P

      Poista
  5. Teille olis haaste. :) http://luuhullut.blogspot.fi/2014/11/kuvahaaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas! Tämä on oikein mieluisa haaste, kiitosta :)

      Poista
  6. Vautsi! Ihanaa että löysin blogisi, siis todella ihana ja siisti! Tykkään ja liityin lukijaksi http://karojaniina.blogspot.fi/
    Meidän aamulenkki on rantaan (jonne matkaa 200m) ja sieltä peltojen kautta asfalttitietä pitkin kotiin. Päivällä mennään yleensä 6km metsälenkki, jossa sielläkin koira saa juosta vapaana. Illalla ollaan pihalla leikkimässä. Tosin ei ihan aina tehdä samoja reittejä, mutta tuossa nyt nuo missä yleensä käydään. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina ja tervetuloa lukijaksi! Järvimaisemat on aamuisin ja vuodenajan mukaisesti varmasti komeat. Se on onni, kun on noin hyvät mettämaastot mennä vapaana :)

      Poista