Kynä teroitettu!

Tadaa! Ette tiedäkään kuinka huojentunut mä olen ettei kukaan teistä painanut edelliseen postaukseen "voi ei" ruksia ;) Ja otettu ihanista kommenteista "paluutamme" koskien. Te olette parhaita blogin seuraajia ikinä! Enää puuttuu se amerikkalainen "god bless you" lopetus. Kyyneleet mulla onkin jo silmissä, snif...  Mutta ne teistä, jotka ajoittain ajautuu blogikatkolle, ymmärtää kyllä tämän tunneryöpyn. Että huh! vaan teille ihanaiset =)

Katselin tässä edellisiä päivityksiäni - lumien sulamisen lisäksi kaikenlaista on tapahtunut eikä niitä tapahtumia enää tässä kirjoittamalla kiinni saa. Siksipä jätän peruutuspeiliin katsomisen sikseen, mutta aloitan sivuten tuota viimeistä päivitystä Kingin voinnista.

Kingi tosiaan jatkoi vielä vatsalaukun ja suolen tähystykseen, jossa niissäkään ei ollut kummempia löydöksiä. Vatsalaukussa oli pieniä pilkkuja/pisteitä, jotka viittasi jonkinlaiseen ärtymistilaan ja sieltä otettiinkin näytepalat vaikkei lekuri uskonut mitään ihmeellistä tuloksista paljastuvan. Näin kävikin, eli tuloksissa oli sitten vain viittaus jonkinlaiseen vatsan ärtymiseen, joka saattaa johtua (liian) monesta eri syystä eikä sitä yhtä osattu tässä sen paremmin sormella osoittaa. Oli sillä "ärtymistilalla" jokin hieno latinalainen erisnimikin, mutta tämä onkin nyt savolainen tiivistelmä aiheesta ;D Muutama mahdollinen vaikutustekijä sieltä itselläni jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen; stressi sekä ruokavalioon liittyvä allergia. Kaiken kaikkiaan tulokset oli aikalailla plus-miinus-nolla - löydökset vahvisti oireet, muttei kertoneet perimmäistä syytä.

Kingihän on perusluonteeltaan hyvin hektinen koira ja siitä syystä tuo stressitekijä jäi mieleeni yhtenä vaikuttimista. Toisaalta Kingi on koko ajan supistanut ruokavalikoimaansa omaehtoisesti eli jättää syömättä tiettyjä lihoja/luita. Arvatkaapa vaan millaista ruoka-akrobatiaa täällä on viime aikoina harrastettu. Tämä taas voisi puhua tuon ruoka-aineallergian puolesta muiden oireiden ohella. Oireet kuitenkin joko tuolloin saatujen lääkkeiden/rehujen toimesta hellitti - tai sitten meidän viime kuukausien yhteinen none-stress –lifestyle & yhteiset joogatunnit on ottanut purrakseen (nooot!).

Eliminaatiodieettiä en vielä ole aloittanut, mutta kunhan saan päätettyä kummalla sen toteutan (raa'asti - vai raa'asti nappuloilla) on sen aloitus vielä edessä kesän aikana. Mutta helpotus oli siis se, ettei mitään vakavampaa löytynyt nieluoireiden taustalta ja tilanne on tällä hetkellä joka tapauksessa parempi (...onneksi hirsimökissä on puuta mitä koputtaa).

Rico ♥ mamman mussukka

Rico tuntuu viime kuukausina hidastaneen vauhtia. Se nukkuu enemmän ja on ulkoilun jälkeen väsyneempi kuin aiemmin. Eikä se enää  entiseen tapaan peuhaa Kingin kanssa pihalla – tosin jöötä se edelleen pitää kun pikku nilk.. kaveri yrittää käyttää nuoren uroksen puhdilla tilannetta hyödyksi. Vanhuus ei tule varkain.

Näissä pohdinnoissa palataan asiaan. Viime viikolla kierrettiin eteläistä Suomea pakulla. Tulipahan todistettua ettei kaksi koiraa ja hotellielämä ole hidaste tai edes haaste. Tästä reissusta juttua tulossa lähiaikoina kuvien kera. Myös tärpit muutamasta hyvästä koira(h/m)otellista.

Öitä & huomenta!

- Katjamaarit klo 2:50 (ilmalämpöpumppu olis ihan kiva)

Kuulumisia (ihan kohta)

Kingi tässä terve!

Mun emäntä aikoo kuulemma taas aloittaa blogin päivityksen, joten mun lauman kuulumisia voi taas pian seurata täällä...

Tutkimuksissa

Mistähän sitä taas aloittaisi (tyypillinen esimerkki; älä aloita ainakaan näin)... Kinkulla on jo jonkin aikaa ollut närästysvaivoja tai niihin luettavia vaivoja. Viime aikoina ne on vaivanneet sitä ihan ruuan antoajankohdasta riippumatta ja aamuöisin se heräilee nieleskelemään kuuluvasti/märehtimään. Reilun vuoden ikäisenähän siltä poistettiin nielurisat jatkuvien nielutulehdusten vuoksi ja mielestäni tuon jälkeen tuo näkyvä nieleminen alkoi pikkuhiljaa. En osaa kuvailla oiretta kuin sanalla nieleminen; kuuluva ja ulospäin havaittava nielaisu. Ja useita kertoja peräkkäin. Tuolloin nielurisaleikkauksen yhteydessä meille kerrottiin että usein nämä tulehdukset on sekundaarisiä (tai -däärisiä, ymmärrätte pointin kuitenkin) ja epäiltiin olisiko alkuperäinen ongelma se että sillä nousisi vatsahappoja nieluun. Asiaa ei sen kummemmin lähdetty eteenpäin tutkimaan.

No, nyt mentiin taas lekurille nielemisoireisen takia. Epäilin nimittäin että taustalla voisi olla nielutulehdus (se voi edelleen saada nielutulehduksen vaikkei sillä ole risoja). Tai niinhän mä luulin! Nimittäin toinen nielurisoista oli kasvanut takaisin. Kuulemma ihan normaalia, joskus kasvavat takaisin - nice to know tässä vaiheessa. Kertoisko joku miksi niitä sitten edes leikataan, perhana. Kinkulla oli nielussa ärtyneisyyttä ja takapuolessakin tulehdusta (nuolee peppua ja pöpöt tykkää liikkua paikasta seuraavaan) - ja saatiin sitten antibiootit ja myös vatsahappoja salpaavaa lääkitystä - kun taas epäiltiin että vatsahapot on näiden oireiden takana. Käytiin myös aika pitkä keskustelu raakaruokinnasta ja eliminaatiodieetistä. Meille ehdotettiin eliminaatiodieetiin aloittamista ensisijaisesti nappuloilla tottakai, kun se raakaravinnolla on kuulemma niin hankalaa. Kummallakaan, hoitajalla tai lekurilla, ei kuitenkaan ollut kokemusta raakaruokinnasta. Mutta en nyt tässä palaa tähän keskusteluun enempää - ollutta ja mennyttä. Lupasin pohtia asiaa. Kinkku alkoi heti seuraavana pvänä yrjötä kaiken ruuan ja vaikka sain ohjeet seurata antibiootin vaikutuksia ja tarvittaessa vaihtaa sen niin mielestäni nuo vatsahappolääkkeet aiheutti vaivat ja lopetin niiden antamisen kokeeksi. Samalla koira lopetti yrjöämisen. Myöhemmin viikko-pari tämän jälkeen kävin syventävällä raakaruokintaluennolla ja siellä minua valaistiin asiasta: jos koiran vatsahappojen toimintaa estetään/hillitään raakaruokinnassa jossa niillä on muutoinkin hommia enemmän, tietenkään ruoka ei sula ja oksennus on enemmän kuin odotettavaa. Kappas! Arvatkaapas välitinkö nämä terveiset myös tuonne lekurille.

No, takaisin alkuaiheeseen. Nieluoireet ei antibiootista huolimatta hellittäneet ja saatiin sitten passitus jatkotutkimuksiin YESille. Siellä Kinkku kävi viime vkolla vatsan ultrassa. Lisäksi otettiin liuta verikokeita ja toki tutkittiin nielua. Kyhmyisesti kasvaneesta nielurisasta otettiin näyte myös. Kaikki ok - myös tuo peppu. Taas epäily kohdistui vatsahappoihin - olisiko se sittenkin allerginen jollekin ruokavaliossa. Lopputulemana suositus aloittaa eliminaatiodieetti. Tällä kertaa kerrottiin avoimesti ettei parempaa tietoa raakaruokinnasta ja sen vuoksi suosittelivat erästä hyvin sulavaa nappulaa. Voisin tehdä sillä kahden kuukauden kokeilun, jos oireet rauhoittuvat niin jokin nyk. ruokavaliossa ei sovi Kinkulle. Sitten lisätä pikkuhiljaa lihavalikoimaa (oletuksella että jatkan raakaruualla) ja seurata oireita. Toinen vaihtoehto aloittaa eliminaatiodieetti raakaruualla. Supistaa nyk. viiden - kuuden elukan valikoima yhteen ja mennä tällä pari kuukautta. Ongelmana tässä se, että Kinkku on syönyt kaikkia elukoita ja ideaalitilannehan olisi, että koe tehtäisiin jollain mitä se ei ole syönyt. Pitäisi saada lihan lisäksi sisäelimiä, rasvaa ja luita myös. Lisäksi pitäisi teettää/tarkistuttaa eliminaatiodieetin ruokavalio Heidillä/Malinilla, koska haluan varmistaa että kaikki oleellinen olisi huomioitu. Tässä nyt vähän painiskelen. Aluksi olin ihan nou-nou emme palaa nappuloihin (mitä oireita vaihto nappuloihin sitten toisi tullessaan ja epäreilua tällä aikavälillä koiraa kohtaan, raakaruokintaa takana reilu puoli vuotta, hyppiä ruokintatavasta toiseen). Sitten taas välillä... Miten tuo selviää riisutulla raakaruualla monta kuukautta, saako kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet ja ja ja ... mitä se söisi? Miljoona kysymystä nyt päässä. No, ensi vkolla Kinkku menee  vielä vatsalaukun ja ilmeisesti myös ohutsuolen tähystykseen. En ihan ymmärrä miksi se piti tässä välissä ultrata kun oletin sen menevän suoraan tähystykseen. Noita vatsahappoja tässä kun on nyt epäilty niin monet kerrat.

Kaiken lisäksi Kinkku sitten on nuollut punaiseksi vatsan ajellun alueen ihon ärtyessä geelistä, jota käytettiin ultrauksessa. Kuulemma se aiheuttaa joillekin ärtymystä ja on hyvä pestä pois. Tämän tiedon kuulin kotiutuksesta kaksi pvää, kun lähdin soittamaan takaisin päin mikä neuvoksi. Nyt meillä sitten ollaan päivät kotona vatipäinä. Ihan turhaan. Meillä on näissä kotiutuksissa ollut huono tuuri (tämänhän olisi voinut kertoa tuossa yhteydessä). Viime kerralla Ricolle oli jäänyt kanyyli jalkaan, joka sitten kotona piti poistaa itse.. Not a big deal, mutta mä meinasin pyörtyä pari kertaa ennen poistotoimenpidettä. Liikaa empatiaa.. ja mä joskus haaveilin eläinlääkärin ammatista ;)

Hirvittävän pitkä sepostus. Mut nyt on tullut ihan ajatuksenvirtaa ja mun pään sisällä myllertää sekavat ajatukset. Olen nyt tullut tässä vaiheessa siihen puolimatkan päätökseen, etten aloita eliminaatiodieettiä ennen kuin Kinkku käy tähystyksessä. Muutoinhan tilanne voi muuttua tässä matkalla ja alkuperäinen syy jää selvittämättä. Eli haluan tietää mitä siellä vatsassa/suolistossa tapahtuu nyt. Tällä ruualla.

Ja rasvaa (eläinrasvaa) ei sais antaa. Se ärsyttää sitä mahaa entisestään jos siellä jo nyt ongelmia. Sitä rasvan saamistahan tässä raakaruokinnassa painotetaan koko ajan. Ja just kun mä olen saanut sen lihomaankin  (painoi nyt 35kg, ed. kerralla vajaa 33kg). Enpä tiedä mitä tässä vielä kevään aikana joutuu tämän ruokinnan suhteen tekemään... Sillä toki edetään, mikä on koiralle paras vaihtoehto.

Ps. Niilolle ja Jalolle tiedoksi siihen vakuutuspostaukseen liittyen:  tämän kertaisten tutkimusten hinta vajaa 600 euroa, omavastuu reilu 130 euroa. Näissä summissa alkaa se vakuutus maksamaan itseään takaisin.

- Katjamaarit -

Pot-pot-pot-pot-potkurin sain...

Mä olen viimeksi alle 10-vuotiaana mennä viilettänyt posket punaisina potkurin kyydissä, kun mummin kanssa taitettiin talvisin sillä kyläkauppareissut Savon maalla. Mummi potki ja lykki, minä istuin kyydissä. En koskaan saanut kunnolla kokeilla vauhdin huumaa ohjaamalla itse, koska mummi pelkäsi että kaatuisin ja satuttaisin itseni. Nyt, yli 20 vuotta myöhemmin pääsin tänään testaamaan ensimmäistä kertaa potkukelkan vauhdin huumaa - omalla potkurilla Kinkun siivittämänä. Mummi oli oikeassa - aikasta hurjaa menoa!

Ei me tietenkään pitkää matkaa ensimmäistä kertaa menty vaan otettiin vain tuntumaa kelkkaan. Ihme kyllä liikkuvan potkurin jalakset ei aiheuttaneet sen kummempia puremis- tai jahtaamisrefleksejä vaan Kinkku oli heti juonessa kiinni. Alussa se juoksi potkukelkan vierellä mutta kun tajusi että sillä on mahdollisuus juosta myös edellä niin sinne se sitten jäi. Paikoittain mettätie oli jäinen ja vauhti kiihtyi kovastikin kun Kinkku sai hihnan kireälle. Jarruttelin toisella jalalla koko ajan sillä pelkäsin äkkipysähdystä ja kuinkas, senhän se sitten tekikin. Pysähtyi pissatauolle kesken kovimman vauhdin. Onneksi osasin jotain sellaista odottaakin ja ehdin hädissäni pysähtymään ajoissa.

Tässä nyt koeajon jälkeen miettinyt pääni puhki - opetanko sen jatkossa juoksemaan vierellä (turvallisempaa) vai edessä (hauskempaa ja rankempaa). Tekemäni pikagallupin perusteella Naamakirjassa -tulos oli selkeä "edessä". Eli nyt meillä on missio vielä ennen lumien kaikkoamista; opetella potkurilla pysähtymis- ja suuntakäskyt. Itse kuntotreenailu tällä välineellä jää sitten ensi talvelle. Tiesinkin olevani hankkeen osalta hieman myöhässä. Enkä olisi potkuriostosta ajoittanutkaan tähän aikaan ellei tämä oma kropan terveystila olisi sellainen että joudun aika nopeasti teiden sulaessa opettamaan tuolle Kinkulle myös pyörälenkkeilyn. Tai kickbiken... Katsotaan kumpaan noista ed. mainituista lopulta päädyn. Jos sinulla on vinkata suuntaan tai toiseen kokemuksen rintaäänin niin täällä ollaan korvana! Jompikumpi uusi hankinta on kuitenkin edessä. 

Potkuri toimii nyt hetken sijaisharjoitteluvälineenä. Ensi talvena meillä onkin sitten hurjaa menoa =) Olen aivan ihastunut tähän välineeseen - mikä ihana fiilis niinä hetkinä kun Kinkku muutamia metrejä pääsi vetämään. Ja miten täpinöissään sekin näytti koko touhusta olevan! Kerrankin sai vetää luvan kanssa - ja täysillä tottakai.



Varusteista ei ihan heti uskoisi, mikä on allekirjoittaneen inhokkiväri ;)

- Katjamaarit -

Mitä toiset edellä

Takana hyvä yritys jäille taas kerran. Kyseessä sama läheinen järvipaha kuin aiemminkin. Lauantaiaamun aurinko yllytti kokeilemaan onnea toistamiseen ja suuntasin Kinkun kanssa luottavaisin mielin kameralaukun kanssa matkaan. Tänään otettaisiin upeita kuvia! Näillä säillä siellä olisi varmasti tusinoittain pilkkijöiden jälkiä mitä seurata ja Kinkku saisi kirmailla mielin määrin. Rannasta bongasin harmikseni vain yhdet jäljet, jotka nekin näytti useamman pvän ikäisiltä ja oli osin lumen peitossa. Sen sijaan että olisin tehnyt muutoksia ulkoilusuunnitelmaamme päätin kuitenkin lähteä tallustelemaan jälkivanaa pitkin.

Jään päällä oli kova, ohut kerros lunta, joka antoi periksi joka askeleella. Tarvottuani muutaman kymmenen metriä tunsin tuttua kipua kropassa ja päätinkin aloittaa ulkoilun valokuvauksella. Kaivelin kameraa esiin, riisuin lakkia ja hanskoja, ihmettelin minne laittaisin arskat tieltä - ja sitä minne mun koira oli kadonnut... Kinkku oli jäänyt rantaan ja kaiveli mun jälkiä kummissaan. Näytti ihan siltä kuin se olis loiskinut veden kanssa..? Auringon häikäistessä zoomasin tilannetta lähemmin kameralla ja näkymä sai mut nielaisemaan kerran jos parikin. Äiiii-tiiiiii....!?


"Hieman epäilyttää nyt tää meininki. Mut mene sä edellä niin mä (ehkä) tulen perässä..."

Vettä jäällä! Hirmuisesti vettä! Kun sitten vielä katsahdin alaspäin ja huomasin seuraavaa....



"Mun kengät hukkuu!"

...Niin eipä siinä enää kauheasti jääty tilannetta ihmettelemään vaan terve järki otti vallan (iiiiiik - älä hengitä, vedä vatsa sisään ja juokse rantaan niin helevetin nopeasti ja kevyesti). Ja niin tämä yritys päättyi vielä nolommin kuin edellinen. Sitä mä en ymmärrä et miten tuota vettä ei tullut heti vastaan kun astuin askeleen, vaan sitä alkoi nousta todella paljon vasta hetken päästä. Nilkkoja myöten vedessä loikin rantaan takasin. Rannalta kuvasin vielä meidän jälkiä jotka oli kaikki vettä tulvillaan. Ei näytä kauheen houkuttelevalta.

Mä lupaan, että tää oli nyt tän talven viimeinen yritys jäille. Mä en enää lähde ihmettelemään tahi jopa selvittämään miksei tuolla ketään liiku. Vähän matkaa rannasta meitä vastaan tuli hiihtäjä, joka kyseli oltiinko tultu järven yli. Esittelin sille meidän vetisiä jälkiä ja se totesi yhtälailla, että tekeekin vähän pidemmän lenkin maitse kiertämällä. Kinkun kanssa kehiteltiin suunnitelma b ja lähdettiinkin mettätielenkille, mutta kameralaukkua en jaksanut sinne raahata mukana joten kuvasato jäi näihin "upeisiin" kuviin.

-Katjamaarit-

Ei ny vaan ehri!

Kinkku: ""...räkä poskella huusin et kyttä on natsisika,
porvareille persettä näytin ja notkuin lumihangilla yöt..."

..istua koneella nimittäin! Laiminlyön teitä hyvät lukijat, mutta uskon että teillä kaikilla sykkii syrän karvakuonoille siinä määrin, että ymmärrätte priorisointijärjestyksen. Karvaiset ensin. Eli hiljaisuus ei ole merkki siitä, ettei mitään tapahtuisi - päinvastoin! Viereinen kuva eiliseltä.. Kinkku nauttii lumesta ehkä jopa mua enemmän.

Otan tällä hetkellä menetettyä aikaa kiinni poikien kanssa ja työpäivien jälkeen illat menee tiiviisti ulkona hankia nuohoten. Lopulta yömyöhään kotona ei kone enää houkuttele (muistattehan Sen sohvan ;)

Tämä viikko on tosin ollut  extrakauhea, sillä meillä oli  hammasviikko! Sekä minä että Rico jouduttiin hirrrrveeen kidutuksen kohteeksi hammaslääkärillä. Rico selvisi tarkistuksesta paremmin - hampaat hyvässä kunnossa, normaalia kulumista ja vähän hammaskiveä. Varataan vielä aika röntgeniin varmistaaksemme ettei ikenien piilossa väijy mitään ja samalla poistetaan hammaskivi.

Riksu sai kehuja hyvästä käytöksestä (hammaslääkärikammo ei näköjään periydy omistajalta) ja yllättäen mekin saatiin kehuja siitä, kun ollaan käytetty koiraa säännöllisesti muutaman vuoden välein tarkistuksessa. Hampaat on Ricolla ikäisekseen hyvässä kunnossa. Onhan siltä joskus kulmuri poistettu, mutta kuka niitä poistettuja hampaita kaipaa? :)

NO MINÄ! Nimittäin.... Itse en päässyt omalla hammaslääkärillä ihan yhtä helpolla. Edessä on parin viikon päästä viisaudenhampaan poisto - iiiiiiik, suoraan sanoen hyperventiloin täällä pelkästä ajatuksestakin. Olis varmaan pitänyt munkin käydä tuolla Ricon lääkärillä. Paljon reilumpi meininki. Siellä saisi toimenpiteen ajaksi tajunkin kankaalle!
 
Mut ystäväiset hyvät - ihania kevättalven päiviä - aurinko lämmittää jo poskilla ja illat on hitusen pidempään valoisia. Näin on hyvä!

******

Ja Irene - hienoa saada sinut lukijakuntaan mukaan! =)

T.Katjamaarit 

...vaapula vissun.

Miltei kuukauden sairastamisen jälkeen on todettava, että onpahan ollut sairas alkuvuosi! Jospa siinä tuli sitten koko vuoden tyköaineet kerralla. Tein jo töihinkin paluuta jossain välissä, mutta heti ensimmäisenä päivänä törmäsin virkaintoiseen influenssavirukseen, joka kolahti ja pahasti joten siitä sitten korkean kuumeen ja keuhkojuttujen takia sairaalaan ja, ja, ja ... ihan hirrrrvvvvveeeeen sairaana on oltu. Tänään olin ensimmäistä pvää töissä ja se lienee sitten se mittari, jonka mukaan nyt ollaan terveenä...

Eilen kävin ensimmäistä kertaa toisen karvakuonon kanssa puolen tunnin pissalenkillä keskustassa ja tiedä sitten kumpi meistä oli enemmän innoissaan (ei, nyt en viittaa tuohon pissaamiseen). Jos olisin hiukan edes voimissani niin olisin hyppinyt ja kiljahdellut riemusta, mutta nyt vain henkisesti heittelin kärrynpyöriä, huidoin epämääräisesti ja kraakuin jotain epäinhimillistä. IHANA LUMI JA NIETOKSET! Nyt vaan toivotaan, että tulee piiiitkä takatalvi ja lunta tietenkin lisää. Ehdin minäkin tästä ihanuudesta nauttimaan!

Jottei nyt joku saa sydäriä, että onko ne koirat nyt olleet koko kuukauden myös sairiksella niin ei. Miehen jalat on vieneet yhä syvemmälle pelloille ja syrjäisille tienpätkille - kai se on kaikesta kävelystä jo lyhentynytkin useamman sentin kun jalat kuluu. Kuvamateriaaliakin sain viime viikolla kun piehtaroin itsesäälissä ettei koirillakaan ole kivaa kun olen sairaana eikä ne pääse nauttimaan mun täpötäydellisestä lenkkiseurasta (joka on tietenkin vertaansa vailla). Mies palasi seuraavalta lenkiltä kameran kanssa, heitti muistikortin minulle ja kysyi: "Näyttääkö siltä että meillä on tylsää?"

Vai niiiiiiin.... Mä voinkin varmaan taas sujahtaa punkkaan? Viitsivitsi. Nyt ulos! ...ja jossain vaiheessa on koluttava läpi mun suosikkiblogit viime viikoilta - mitä teille muille karvaisille kuuluu??! =)

 

 

 

 

* * * * * 

HUISIA!
Näköjään uusia seuraajia roppakaupalla!!! Tervetuloa joukkoon karvaiseen =)

-Katjamaarit-

Hissun kissun...

Hengissä ollaan. Tosin kotona edelleen. Ei mitään kuoleman vakavaa, mutta sen verran vakavaa että toista viikkoa jo levossa. Olen ihmetellyt, miten tällaisessa tilanteessa selviäsi ilman talouden toista osapuolta, joka on onneksi ilokseen (krhm) lenkkeillyt koirien kanssa nyt meidän molempien puolesta. Uumoilen tästä huolimatta piiiitkäää lenkkeilykautta allekirjoittaneelle kun tästä toivutaan ;)

En tahdo ymmärtää ihmisiä, jotka valittaa näistä upeista pakkaspäivistä. Istun nenä kiinni ikkunassa ja huokailen tuskastuneena luoden pitkiä kaipaavia katseita eteisessä roikkuviin pilkkihaalareihini. Sehän on vain varustelukysymys. Tahtoo ulos! Mä olen koko pitkän vuoden ja kuuman kesän itkenyt näiden pakkaspäivien perään ja nyt mä en pääse nauttimaan niistä. Mrrrr. Tänään kuitenkin toppasin itseni päästä varpaisiin ja töpöttelin hetkeksi koirien seuraksi pihalle. Aaah... Se miten lumi narskuu kenkien alla pakkasessa ja poskia nipistelee...

Onneksi mulla on ollut kotona parasta seuraa (mun) maailmassa.  



Kingi ihanainen.
Ehdottomasti mun valinta kainalonlämmittäjäksi sohvalle. Se makaa ihan liki ja tuhisee pää mun kainalossa - tosin sätkii unissaan niin voimakkaasti, että on ollut tiputtaa mut useamman kertaa lattialle. Hmm - tarkoituksella?





Kingi energiapommi.
...jos mun sairasloma jatkuisi vielä niin hypittäisiin molemmat seinille. Kuinka ironista. 

 

Korvaton Kingi ;)
Tätä myötä isukin paras ystävä. Kun mies on nyt hoitanut sen lenkitykset niin hänen kotiin tultuaan mua ei enää kuullakaan. Lojaalius on niin ostettavissa... Pah.


 

Hämmentynyt Kingi.
Jaksaa ihmetellä miksi emäntä ei paljoa liiku, leiki ja temmellä... Kantaa loputtomasti mulle villasukkia pyykkikorista (tai mitä tahansa sukkia). Kun nämä vihjeet ei vielä riitä toimintaan niin repertuaarin täydentää erinäinen kenkävalikoima kumisaappaista lenkkareihin.
Jossain vaiheessa tullaan oman hihnan kanssa. No ymmärrätkö nyt!?

Lempeä Rico.
Se ymmärtää, että nyt on emäntä pipi ja elo rauhaisaa hetken aikaa. Nauttii siitä, että olen kotona ja nukkuu pitkiä unia kanssani. Ei hosu, ei hypi päin, ei höslää tahi häslää. Seuraa enemmän sivusta. Luo ymmärtäväisiä katseita ja heiluttaa häntää kuin sanoakseen "Koeta jaksaa".

Komenteleva Rico.
Selkeästi ulkona ja sisällä käskyttää Kingiä aiempaa enemmän. Kingin ylimääräinen energia kun usein purkautuu Ricon härnäämisenä tavalla tai toisella.

 

Rakas Rico.
Siinä missä Kingi on koko ajan mun kyljessä, antaa ja ottaa Rico oman tilansa. Kaiken aikaa se sivusilmällä kuitenkin seuraa mitä tapahtuu ja on tilanteen tasalla heti kun sitä tarvitaan tai ulko-ovi käy.

Ja tietty isäntä itse. Vaikkei sitä ole paljoa näkynyt.
Jos se ei ole töissä, se on jommankumman koiran kanssa testaamassa lenkkareita.
No. Yksi syistä, miksi mä siitä niin tykkään (testaa lenkkareita).

...ja suuri mysteeri; mihin on hävinnyt se pieni sininen paholainen kun sille viimeinkin olisi käyttöä? KlikKlik?!

 

- Katjamaarit -

 



Poikien juoksut

Eilen ulkoiltiin ihan vain pihapiirissä ja uskaltauduttiin jäillekin, vaikka pelkään niitä kuollakseni. Tai en jäitä vaan niitä virtauskohtia, joissa sitä ei ole tai se on heikkoa... Tyydyin seuraamaan lähempänä rantaa poikien juoksuja. In Finland we have this thing called reilu meininki ;)

Olen aina rakastanut peltomaisemia. Saa joka vuodenaika huokailemaan kauneudellaan...



Laiminlyöty lato.

 

Meidän laiturin rappuset - menee hetki kun ne on taas käytössä.



 

Pojat ei kantaneet huolta jäiden kantavuudesta.





Juoksivat mulle sydämen! :)



Ricolla on vielä henkinen yliote.

"Tuo talo ei aiemmin ole ollut tuolla - epäilyttävää..." Kingi

Jossain vaiheessa tajusin, et tää jäähän sulaa mun alla? Siitä se paniikki sitten lähti..

Rantauduttiin lopulta turvallisesti kaikki kolme. Ja joo, tiedän että tuo oli vain loskaa siinä jään päällä. Mutta tilannetta ei auttanut ettei jäällä ollut liikkunut ketään muita. Herättää kysymyksen, miksi.

-Katjamaarit

R.I.P. Rakas

Uno, Kreislauf Zodiak 5.11.2006 – 22.1.2010

Tämä viikonloppu ja viikko on ollut hyvin raskas. Kaksi vuotta sitten elämämme järkkyi tavalla, josta en koskaan tule toipumaan. Jos kaikki olisi mennyt kuten piti, Uno olisi nyt viisivuotias. Niille, jotka aina jaksavat lohduttaa että aika parantaa ja ikävä hellittää, voin kertoa - ei meillä kaikilla.

Uno on mielessäni joka pvä, tavalla tai toisella. Sitten tulee näitä päiviä tai viikonloppuja jolloin suru lamauttaa. Ja viha, menetyksen tuska, se nousee voimakkaana kuin sinä pvänä kun osa minustakin kuoli. Se vain uinuu jossain sisälläni ja odottaa sopivan heikkoa hetkeä ajaa yli.

Unon karisma ei jättänyt ketään kylmäksi. Siitä Unon nimikkokappalekin ♥ Virve "Vicky" Rosti - Charlie Brown

Ikävä on suunnaton.
- Katjamaarit



Muistokirjoitus vanhassa blogissa: R.I.P. Rakas

Koulutushommia

Viime viikolla oli naksutinkursin viimeinen kerta ja kuten olen aiemmin kertonut, motivaatio oli tuossa joulukuussa enemmän suklaarasioiden sisältöön tutustumisessa ja sopivan löhöasennon etsimisessä kuin pitkän ajomatkan päässä olevassa koulutuksessa. Raahauduin nyt kuitenkin paikalle, ilman naksutinta ja kosketuskeppiä tottakai. Mukava yllätys oli se, että koira kuitenkin oli löytänyt autoon mukaan.

Siinä sitten heti alussa kyseltiin, ketä on kiinnostunut jatkamaan kurssilla ja satuin avautumaan pienoisista motivaatio-ongelmistani. Tällainen tuppisuu kun olen. Kerroin kuinka tuo pieni sininen klik-väline on kaiken onneni tiellä (miten niin kärjistäen?) - koska sen käyttö ei vain avaudu minulle. En näe sitä koulutuksen punaista lankaa, tai no, ainakin se lanka on liian pitkä mun kärsivällisyydelle.

Ehkä olisi kannattanut avautua aiemmin. Tehtiin saman tien meille tavoitteet tulevalle kurssille (paino pk-puolen tottisliikkeissä), etenemissuunnitelma ja käytiin läpi hiottavat liikkeet. Jäätiin siis Kinkun kanssa "luokalle" ja jatketaan samalla naksutinkursilla toista kierrosta. Omalla vuorollamme näytettiin vielä mitä kaikkea me jo osataan ja seuraavaksi laskettiin niitä meidän juuri asettamia tavoitteita... Itseasiassa yllättävän positiivista palautetta saatiin. Pientä hiomista seuraamisen osalta ja kestoa. Jääviin liikkeisiin nopeutta ja paikallamakuuta häiriön alla. Sekä sitä kontaktia kaiken kaikkiaan. Tavoitteena olisi se bh tänä vuonna. Ja pitkän (iso paino sanalla pitkän) tähtäimen tavoitteena koulutustunnus jäljeltä. Sanoinko jo että  p i t k ä n  aikavälin tavoitteena? Yksi kurssi ei näiden osalta ihmeeksi tee, mutta toivottavasti nyt auttaa ainakin bh -kokeeseen.

Bemarylle lupasin kertoa sitten sen noloimman jutun. (Muut hyppää tän kappaleen yli, kiitooshh =) Kinkku oli siinä vapaana jossain vaiheessa (olemme sisätiloissa) ja haisteli lattioita - kunnes totesi että on aika jättää jäähyväiset ja nosti jalkaa sohvaa vasten. Mun sisäsiisti koirani! Tottakai se sitten vielä lorutti koko päivän pisut ja hyisestä huudostani lähti juoksemaan ympäri huonetta - hana auki... Meidän vuoron päätteeksi konttasin sitten Tolun ja paperin kanssa ympäri huonetta - kunnes seuraava koira tuli paikalle, uros, ja jätti toki oman vastineensa Kinkulle. Arvaapas mitä se kolmas koira teki? No ei vaineskaan, se oli narttu.

Tänään käynnistyi kurssi jälleen ja siellä oltiin mekin, naksuttimen kanssa aivan. Löytyi se meidän heikko kohtakin - sivulletulo. Jostain syystä Kinkku ei ymmärrä käskysanaa, ellen mä tee pientä, mun mielestä lähestulkoon huomaamatonta pepun pyöräytystä. Kun mun käskettiin olla liikkumatta tuijotti Kinkku mua silmät pyöreenä ("Mamma auta!") ja meni lopulta maahan. Tsuppiduu. Seuraavilla kerroilla opetetaan Kinkulle takapään käyttöä ja sivulletulo suoraan edestä persausta heilauttamalla. Jatkossa siis koiran takapuoli heiluu, ei omistajan. Ihanan helppoa! (kunnes se pieni sininen astuu kuvaan). Odottavaisin mielin kurssin suhteen - klikkerikin pysyi tänään käsissä. Toki vaihdettiin klikkerikättä oikeasta vasempaan - tällainen taitaja sellaisesta sekaisin mene! O_o


- Katjamaarit

Karvaisia otuksia

Täytyy kyllä todeta, että viikonloppu äitin luona on hemmottelu- ja akkujen latausviikonloppu parhaimmillaan. Muutoinkin viihdyn noissa Turun maisemissa paremmin kuin hyvin, vaikken sieltä olekaan kotoisin. Koska eläinrakkaus on meidän perheessä verissä, löytyy äitinkin luota isompaa ja pienempää karvaista otusta.

Rosa löysi tien äidin sydämeen kymmenisen vuotta sitten Kuopion eläinsuojan kautta. Joku oli hylännyt alle vuotiaan pennun yksin lenkkipolun varteen, lyhyessä köydessä puuhun sidottuna... :( Myöhemmin selvisi, että Rosalla oli voimakas eroahdistus, joka sai sen tuhoamaan puoli huushollia alta aika yksikön. Liekö se sitten ollut hylkäämisen syynä. Nuori isokokoinen koira oli myös vallaton ja vailla tapakasvatusta. 

 Äiti asui samaan aikaan yksin maalla ja haaveili koirasta. Päätimme siskoni kanssa hankkia hänelle koiran ja saattaa nämä kaksi yhteen - siitä se sitten lähti. Äitilläni on maaginen taito käsitellä eläimiä ja pian Rosastakin tuli kuin äitin ajatus. Rosa on monirotuinen, vanhetessa mastiffin ulkomuoto on tullut vahvana esiin. Muutoinkin Rosa perusluonteeltaan vastaa laumanvartijakoiraa. Tämä tyttö reissaa säännöllisesti ulkomailla ja asuu osan vuodesta Turkissa :)

Kingi ja Rosa - ainut julkaisukelpoinen yhteiskuva ja tässäkin tuollainen "pieni" häiritsevä elementti (enkä tarkoita Kinkun väärinpäin olevaa pantaa).

 Tässä blogissa ei koskaan nähdä kissaeläimiä... Poikkeus vahvistaa säännön, joten esitellään nyt sitten Harmi, äitin Laku-kissan pentu. Harmilla on kaulassa lähetinpanta, se on kunnon nuoren kollin tapaan unohtunut pari kertaa pidemmäksi aikaa riiuu-reissulle ja elää nyt "koevapaudessa". Ja kuten ilmeestä voi päätellä - kulkusetkin siinä sivussa lähti.

Äiti ♥ ruokkimassa lintuja.

Haastankin kaikki halaamaan tänään äitiä - isosti ja lujaa! Vaikkei ole edes äitienpäivä ;) 
On ne äidit vaan niin parhaita!

T. Katjamaarit (35v.)

BARF - Born Again Raw Feeders

Raaka syöppö Mummilassa.

Viikonloppu vierähtää Kingin kanssa Turussa äitini luona. Käytiin tänään kuuntelemassa Saksanpaimenkoiraliiton alaosaston SPL-Turun järjestämä Martina Matikaisen luento raakaruokinnasta Raisiossa. Matikainen on SPKL-tuomari ja saksanpaimenkoirakasvattaja - muun muassa. Mukava oli taas saada yhden pidempään (vuodesta -06) raakaruoalla koiriaan ruokkineen näkemystä asiaan. Ja varsinkin näin oman rodun edustajana. Sinänsä pääperiaatteet oli samat kuin muillakin kuulemillani asiantuntijoilla, "normaalit" pienet eroavaisuudet kananmunien, lisäravinteiden käytön ja liha-luu-suhteiden määrissä (olen jo huomannut, että jos jossain niin näissä yleensä eroja). Kuten M. heti alussa mainitsikin, ruokinnassa ei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa, koirakohtaiset erot aina huomioitava - kuitenkin korostaen että on nyrkkisääntöjä jotka tulee huomioida ja niitä sitten kävimme tänään läpi parituntisen luennon aikana.

Lisänä muihin luentoihin/tutustumiini aineistoihin kuulin tänään myös koiranpennun barf-ruokinnasta sekä luennoitsijan omakohtaisen kokemuksen kantavan nartun raakaruokinnasta. Se mikä jäi mietityttämään (ja oli ihan hauska show-numero) oli Martinan kasvis-hedelmäsoseen teko monitoimilaitteella luennon lopuksi. Kysymykseen, riittääkö hänen mielestä noiden Murre mixien kasvispitoisuudet kattamaan kasvisosion ruuasta hän totesi mixeissä olevien kasvisosuuksien olevan hyvin yksinkertaiset ja että hän suosittelisi tekemään soseet itse. Kun seurasi miten M. soseutti kiinankaalia, jäävuorisalaattia, parsa- ja kukkakaalia, kesäkurpitsaa, kurkkua, omenaa, valkosipulia ja banaania... välillä koko soseuttajakonetta ilmassa heilutellen ;) ..nosti minussakin pieni kasviskokki vihreää päätään. Iltaruokaan Kinkku saikin tänään itsesoseutetut vihannekset (kiitos äiti!). Alas meni. Toki jos jatkossa alan minäkin heilumaan soseuttajan kanssa niin lyön nuo vihannekset vielä ensin pakastimeen. Mutta näin kun reissussa ollaan niin... Reissussa olo ja raakaruokinta herätti kysymyksiä. Itse en tuota yhdistelmää kylläkään pidä mutkikkaana. Kaupasta saa tuoretta raakaa lihaa päivittäin ja lihaiset luut voi laittaa toisen pakastimeen. Kertoipa joku hankkineensa autoonsa minipakastimenkin! xD No, meillä ei reissata tässä mittakaavassa.

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä luento, uutta asiaa ei kauheasti tullut mutta nimenomaan lähdinkin kuulemaan rotuedustajan mielipiteitä ja näkemyksiä asiaan. Matikainen oli hyvä ja rauhallinen esiintyjä, joka pysyi hyvin asian ytimessä vilkkaasti kysymyksiä herättäneen aiheen osalta.

Kuulin minulle uuden määritelmän BARF - kirjaimille "Born Again Raw Feeders". Ei tässä tosin kovin uudestisyntynyt olo ole *haukotus*. Pitkiä työpäiviä taas viime vkolla tehneenä. Tämä näkyy myös viime päivien postausten tiheydessä.. tai niiden harvuudessa (onko toi taas mikään suom. kielinen sana?).

* * * * *

Viides lukija! Kiva saada sinut seuraamme Henna. =)

Alan olla hieman ku... uusessa lupausteni kanssa ja joudunkin hieman helpottamaan temppukavalkaadia jotta saadaan tuloksia. En ihan arvannut että lukijoita liittyy blogiin tätä vauhtia ;) Tassu - tätä ei pojat vielä osaa!

- Katjamaarit

Pilkun viilausta

Olin alkuillasta lentää persuuksilleni kun luin Mustilta ja Mirriltä tullutta sähköpostia "Hyvä kanta-asiakas,
1.10.–31.12. välisen jakson ostokertymäsi on 2069 e ja näistä kertynyt bonussaldo 1968 e." Jumankauta - ensin ajattelin että ukko on mennyt ja ostanut meille viimeinkin koirakärryn ja toisekseen, että onpa M&M:n uudet bonuskertymäprosentit ainakin kohdillaan! Näin asiakkaan näkökulmasta xD

Parin tunnin päästä tuli tiedote pilkkuvirheestä. Olis varmaan kannattanut kerrankin rynnätä HETI tuhlaamaan ;)

Räkä poskella

Tällaisina aurinkoisina pakkaspäivinä (mittarissa huikeat -16 astetta, jihaa) ei voi muuta kuin pakata lämpimästi päälle, heittää kameralaukun olalle ja sukeltaa koirien kanssa lumiseen maastoon. Tehdään siitä sitten virallista: Me rakastamme talvea, lunta ja pakkasta!!! Ja tulihan tuolla taas useampi tunti raitistuttua. Maisemat oli niin kauniita, että kotona koneella meinasi päästä itku, kun en taaskaan saanut vangittua sitä kaikkea kauneutta ja auringonsäteiden leikittelyä ympärillä... No - ohessa vähän päivän kuvasatoa.



Kingi - Joko mennään?

Rico.

Heti kun toinen löytää mielenkiintoisen jäljen, on myös toisen tultava tsekkaamaan se.

Rrrrrrrakastan keloja (kelopuita - hmm?). Kaunista pintaa.

Rico veti vähän väärästä oksasta ja sai päälleen useamman pensaan lumet.

Tottakai Kingi oli vieressä ja hups - sai osansa. Ei naurata yhtään. Kuvataan vielä.

Pojat haastaa toisiaan yhä useammin yhteisillä lenkeillä. Vielä se on hyväntuulista leikkiä, mutta pari kertaa on toisella mennyt jo hermot ja näitä tilanteita saa aina seurata miten ne kehittyy. Usein panen stopin jo alkuunsa.

Karkuun!

Molemmilla räät poskilla.

Rico - oiskohan aika pakata jo se kamera pois?