Tämähän tuntuu miltei yhtä jännitttävältä kuin ensimmäinen postaus blogissa silloin aikanaan... Blogi on ollut pitkään tauolla. Rico menehtyi agressiiviseen sisäelinten syöpään aika pian tuon viimeisen postaukseni jälkeen. Surutyö on edelleen käynnissä enkä tässä vaiheessa halua asiasta enempää kirjoittaa. Ehkä joku päivä kerron menetyksestä ja tapahtumien kulusta enemmän... Aika näyttää.
Olen tässä jo pidempään pohtinut, josko kuitenkin jatkaisin blogin ylläpitoa - Kingin ja meidän kaksilahkeisten touhuista. Tässä nyt sitten ensimmäinen kuvapostaus tältä vuodelta. Kuvilla on helppo päästä menoon mukaan. Harmillisesti tänään oli vain kännykamera mukana, joten kuvien laatu ja kuvakulmat on sen mukaisia. Jotkut saa kännylläkin otettuja hienoja kuvia. Minä en lukeudu heihin.
Käyskenneltiin suolla tämä päivä. Suopursujen huumaavassa tuoksussa vierähtikin tunti ja toinenkin. Yleensä pelkään soita ja suonsilmiä, aikalailla yhtä paljon kuin jäällä liikkumista, mutta nyt kai huumaannuin noista tuoksuista tarpeeksi selättääkseni pelkoni. Kyllä kannatti - mieli lepäsi, maisemat oli upeat ja kelikin suosi.
 |
| Ei suonsilmä, vaan oja. Joopa joo. Jatkettiin kuitenkin matkaa toiseen suuntaan. |
 |
| Saanko mä ihan ite valita näistä suosikkini? |
 |
| Kuka kaipaa vesipulloa, ojasta juominen on paaaljon mukavampaa - varsinkin kun sinne voi "vahingossa" tippua. |
 |
| Löydettiin aika heikolla hapella oleva hirvitorni. Hirvelläkin mahdollisuuksia? |
 |
| "Mammari - ei tää kohta upota yhtään! Tuu jo ja lopeta se t(s)uumailu." |
 |
| Elämäni Keppi. (tämäkin) |
 |
Piehtarointi suopursujen seassa,. Mukava vaihtoehto perinteiselle hevosenlannalle/hirven papanoille.
|
 |
| Tänne sais mukavan haastavan jäljenkin tehtyä... |
Nautitaan vielä näistä syksyn rippeistä. Ainakin täällä etelä-Suomessa.
- Katjamaarit -
Jes! Sanoinkuvaamattoman ihanaa huomata, että tässä blogissa tapahtuu taas. :) Kingin kuviin ei vaan ikinä milloinkaan kyllästy, oli ne sitte millä tahansa kuvattu, ja sun juttuja on aina kiva lukea. Teiän lenkkimaastot näyttää muuten tosi samanlaisilta ku meillä. Hassua.
VastaaPoistaJa niin, Ricon puolesta oon tosi tosi pahoillani. Ikävä ja kaipaus ei varmaan ikinä katoa, mut suru laimenee siedettäväksi, ajan kanssa. Kliseisiä sanoja, mut ainaki omalla kohallani totta.
Kiitos Bemary lämpimästä vastaanotosta ja kauniista sanoista!
PoistaKyllä tässä olis nyt tarkoitus ainakin kerran viikkoon kuulumisia päivitellä. Tulen varmasti pyörimään sunkin sivuilla, tietää mitä Kinkun velikullalle kuuluu :)
Vai samanlaisissa maastoissa, no meidän pojillehan passaa vain parhaat maastot ;P
:) Juu kuule kovasti oon toivonu, että innostuisit taas päivittelemään, koska noh, se velikulta on aina velikulta. Kyllähän sä tiiät. :p Oikein nauratti noi muutama kuva, ku näytti taas niin tutulta, että vois omaks pojaks luulla. Takapuoli pystyssä mättääseen kaivautumista, haltioituneita ilmeitä keppikasoissa ja sen semmosta. <3
PoistaOnhan ne vähän kuin kaksi marjasta <3
VastaaPoistaHei, mitäs Caro nykyään painaa? Mulla on edelleen ongelmia saada painoa nousemaan. Siis koiralta. Omalla kohdalla ei mitään ongelmaa.. :P Tällä hetkellä Kingi painaa n. 36 kiloa, ja mun silmissä se kaipais edelleen paria kiloa lisää. Mietin tässä, onko muut sisaruksista samasta hoikasta muotista tehty?
"Koiralta". :D Joo, tuttua... Lekurilla punnittiin tossa viime kuussa ja painoi tasan 35 kg - eniten mitä ikinä, muuten - eli aika samoissa ollaan, kuvienki perusteella. :) Toi paino on Caron kropassa mun mielestä just hyvä, JOS ei tuu yhtään paastoilua, mut ei se pari kiloa lisää paha ois vielä sekään. Ny saattaa joskus kylkiluut paistaa, jos jää muutama ateria välistä (eli toi painon hyvyys ja huonous on siinä mielessä pienestä kii), mut ei enää vakituisesti tartte luuviulua katella. Onks Kingillä muuten vielä nirsoilua? Carolla on tosiaan aina silloin tällöin, mut harvoin verrattuna "aikaan ennen raakaruokaa".
PoistaTää oli sinänsä kiva kuulla, nyt tiedän et mennään siis linjan mukaan mitoissa. Mulla on vain nuo edelliset koirat painaneet yli 40 kiloa, joten kun niihin olen verrannut niin on pukannut vähän soijaa... Ja mun silmään koira on honkkeli - nartuksi sitä usein luullaankin ;P (sillähän ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että koiran kaikki varusteet on pinkkejä, you know)
PoistaNirsoilua on edelleen, välillä saan tehdä akrobaattitemppuja, että saan sen syömään. Turhauma on välillä aikamoinen. No, onneksi on taas kohta talviturkkikausi ja se ainakin näyttää vähän massavammalta ;) Mutta en ole vielä luopunut toivosta!
Hahaa, Caroa luullaan ainaki kerran kuussa pennuksi, että samassa veneessä ollaan. :D Varmaan luultaisiin narttupennuksi myös, jos antaisin vallan omalle pinkkihimolleni. Toistaiseksi on riittäny ittensä vuoraaminen pinkkiin, mut sisua se vaatii. ;) Tiiän tunteen, että koira tuntuu pieneltä, vaikka rotumääritelmän mukaan toi oma(kin) on just oikean kokoinen. Kotipuolen koirissa oli kans eniten noita 40+ -kiloisia uroksia, eli se hämää väkisin. Sen siitä saa, ku tottuu muhkumpaan.
PoistaVoi ny höh. Toi on todella rasittavaa toi nirsoilu, sillä ainakaan meillä ei auta varmuudella MIKÄÄN hyvä konsti, ku toi viiraus iskee päälle. Oon yrittäny aatella vaikeimpina aikoina, että tuskin se itteään silti nälkäkuolemaan asti näännyttää, vaikka pahimmillaan neljään päivään ei oo vaivautunu ees kuppia nuuskimaan ja naapurit taatusti luulee, että koira on aivan heitteillä. Sehän on ihmisille aivan mahoton ajatus, että koira vois olla nirso. x) Meillä on ny tosi hyvä vaihe asian suhteen, mut aina noita heikompia kausia tulee. Ei kai auta muu ku hyväksyä, että nää pojat on vähän tämmösiä. :)
Mä yritän olla uranuurtaja tässä koirien sukupulten välisten värien tasa-arvoistamisessa - mutta ei oo helppoo kuule ;) Kotoakaan saa mitään tukea, kun mies boikotoi kaikkia meidän varusteita ja suostuu käyttämään koiralla vain yhtiä valjaita noista kymmenistä (meidän ainoat siniset).
PoistaJoo, harvemmin kuulee ihmisten tuskailevan sen kanssa kun koira ei syö. Yleensä se on toisin päin eli miten sen sais laihtumaan. Mehän siirryttiin jo aikaa sitten pois raakaruokinnasta, kun Kinkun vatsa ei kestänyt rasvaa ja nielutulehduskierre vaan jatkui. Ollaan menty eläinlekurin Hill´sin z/d nappuloilla ja nyt viime käynnin jälkeen vaihdettiin i/d:hen. Superhyper hyvin imeytyvää ruokaa, joten ei tartte ihan niin huolissaan olla jos annosmäärät on pienempiä. Pientä toivonkipinää mulla olis, josko sais sitä kautta pari kiloa kroppaankin lisää.
Mutta näin se on, kunhan meidän koirat ei ihan tuulenvietäviksi joudu niin ehkä tää kuitenkin on vielä pieni murhe vain ;) Ja voihan se olla, et kun ikää tulee lisää niin alkaa painoakin karttumaan. Ainakin jos tulee emäntäänsä! ;D
Meillä on samoin: vähänkään ku yrittää hakea kannustusta vaikka pinkin pannan ostoon, nii vastaus on jotain semmosta, ettei sitä tähän kehtaa ees kirjottaa. ;) Että jos meinaan tota leikkeilytysapupalvelua jatkossaki hyödyntää, nii paree olla villiintymättä pinkkien vermeiden suhteen.
PoistaArvaapa kenen koira alotti heti nirsoilun, ku kyseinen tyyppi mainosti jotain "hyvää vaihetta" syömisessä? :D Sekä eilen että tänään on aamuruoka jääny kuppiin, mut illalla sentäs söi, lopulta. Tässä taas nähään, että pitäis olla hiljaa keskenään tyytyväinen, ku menee hyvin.
Damn, vai on teillä ollu tollasia vaivoja. :( Muistelen, että suunnittelit viime vuonna jotain eliminaatiodieettiä, eli vissiin se toteutettiin ja sitä kautta löyty toi epäsopivuus rasvalle? Miten toi tulehdus ilmeni? (Voit toki vastailla myös naamiksen kautta, ellet tänne halua/jaksa kirjotella kaikkea) Oon miettiny kans kaikenlaisia allergioita ja epäsopivuuksia syyksi nirsoilulle, vaan ku vatsa tuntuis olevan muuten kunnossa, niin tiiä siitä sitte. Meillä toi nirsoilu vaikuttais olevan enemmän korvienvälijuttu: hoitopaikan koiraporukassa tyyppi tyhjentää kuppinsa puolessa minuutissa ja hamuaa heti perään muidenki eväitä piittaamatta yhtään siitä mitä niissä kupeissa on. Kotona saattaa vaikuttaa jo pelkästään se saako se ruokaseuraa kissoista vai ei, eli jos kissoja ei kiinnosta just sillä hetkellä, ku kupit lasketaan maahan, jättää koiraki ruokansa väliin. Pöllä ei tajua, että kissoille se ruoka on kupissaan tarjolla koko päivän, mut sille itelleen vain kahesti. x)
Juu-u. Alkavat piruvie syömään vielä suklaataki, ku oikein huonosti käy. :D
Ote Bemary - suomi - Bemary -sanakirjasta:
PoistaPöllä ei tajua = Pöllö ei tajua
(Pöllö ei myöskään osaa oikolukea omia tekstejään. Eikä kirjoittaa.)
No toivottavasti Carolle huomenna jo ruoka maistuu! (ja säästyy sun suklaat)
PoistaMä voisin itseasiassa tehdä joku päivä vaikkapa oman postauksen noista "nielujutuista". Jatkona tuolle edelliselle. Huomasin, että joku oli löytänyt blogiini tuolla samaisella hakusanallakin, joten saattaapi olla että kiinnostas muitakin. Olen muutoinkin miettinyt, mitkä aiheet vois porukkaa kiinnostaa, joten palataanpa tähän!
Mua ei haittaa kirjotusvirheet, teen niitä itse niin paljon että osaan lukea jo sanoja vaikka sanasta olis vaan puolet kirjaimista oikein ;))
Iltaruoka maistui sentään taas. :) (Suklaat meni jo, muttei koiran suuhun...)
PoistaMulta jos kysyt, nii muahan kiinnostaa kaikki Kingiin liittyvä, mut terveysjutut kiinnostaa varmasti monia muitakin eli oma postaus on pätevä idea. Koiratarvikepostaukset kiinnostaa kans aina, wink wink. Huomasin muuten just tuolta sivupalkista komean MUSTAN koirankopin. Siitäkään ei vissiin oo täällä juttua ollu? Oon aika kade tommosesta, vaikkei se meiän parvekkeelle ehkä lopulta mahtuiskaan. :D
Jee, lisää hyviä postausideoita - kiitti! Tuota koirankoppia en ole täällä esitellytkään, koska se on vasta tänä kesänä hankittu, oli oma projektinsa joten voisinkin siitä höpistä täällä lisää. Voisin tehdä postauksen myös TURHISTA koirantarvikkeistä, niitä kun meillä tuntuu riittävän niin että varastotila loppuu ;)
PoistaHyvä että ruoka maittoi illalla, täydellä vatsalla tulee paremmat unetkin <3
Osanotot Ricon menetyksestä. Aina se koskettaa. :(
VastaaPoistaLämmin kiitos Aliel.
PoistaOlen niin pahoillani ♥ Tiedän että vaikka sanoisin mitä, se ei sinun suruasi poista. Kuitenkin tiedän kivun laime nevan. mutta samalla hassusti itkee välillä valmiiksi jo nuita olemassa olevia ♥ Ihanaa että olet palannut ja täällä salaa kirjoittelet, minä kun taisin poistaa sut lukuluettelosta ( olet takaisin ) kun luulin että olet lopettanut ja hieman kyllä arvailin jotain ikävää sattuneen. Kaikkea ihanaa ja hyvää teille :)
VastaaPoistaKiitos Niilo ja Jalo, suruani ei kukaan tosiaan voi poistaa ja ajan myötä kipu hellittää, mutta sydäntäni lämmittää tällaiset viestit kuin sinun, Alielin ja Bemaryn <3 Tiedätte mistä puhun ja mitä käyn läpi.
PoistaHyvä että ollaan taas listoilla mukana - täällä päässä teidän kuulumiset tulee jatkossa jälleen koluttua tarkkaan :) Joten palataan asiaan & isot halit pojille!