18 tammikuuta, 2012

Koulutushommia

Viime viikolla oli naksutinkursin viimeinen kerta ja kuten olen aiemmin kertonut, motivaatio oli tuossa joulukuussa enemmän suklaarasioiden sisältöön tutustumisessa ja sopivan löhöasennon etsimisessä kuin pitkän ajomatkan päässä olevassa koulutuksessa. Raahauduin nyt kuitenkin paikalle, ilman naksutinta ja kosketuskeppiä tottakai. Mukava yllätys oli se, että koira kuitenkin oli löytänyt autoon mukaan.

Siinä sitten heti alussa kyseltiin, ketä on kiinnostunut jatkamaan kurssilla ja satuin avautumaan pienoisista motivaatio-ongelmistani. Tällainen tuppisuu kun olen. Kerroin kuinka tuo pieni sininen klik-väline on kaiken onneni tiellä (miten niin kärjistäen?) - koska sen käyttö ei vain avaudu minulle. En näe sitä koulutuksen punaista lankaa, tai no, ainakin se lanka on liian pitkä mun kärsivällisyydelle.

Ehkä olisi kannattanut avautua aiemmin. Tehtiin saman tien meille tavoitteet tulevalle kurssille (paino pk-puolen tottisliikkeissä), etenemissuunnitelma ja käytiin läpi hiottavat liikkeet. Jäätiin siis Kinkun kanssa "luokalle" ja jatketaan samalla naksutinkursilla toista kierrosta. Omalla vuorollamme näytettiin vielä mitä kaikkea me jo osataan ja seuraavaksi laskettiin niitä meidän juuri asettamia tavoitteita... Itseasiassa yllättävän positiivista palautetta saatiin. Pientä hiomista seuraamisen osalta ja kestoa. Jääviin liikkeisiin nopeutta ja paikallamakuuta häiriön alla. Sekä sitä kontaktia kaiken kaikkiaan. Tavoitteena olisi se bh tänä vuonna. Ja pitkän (iso paino sanalla pitkän) tähtäimen tavoitteena koulutustunnus jäljeltä. Sanoinko jo että  p i t k ä n  aikavälin tavoitteena? Yksi kurssi ei näiden osalta ihmeeksi tee, mutta toivottavasti nyt auttaa ainakin bh -kokeeseen.

Bemarylle lupasin kertoa sitten sen noloimman jutun. (Muut hyppää tän kappaleen yli, kiitooshh =) Kinkku oli siinä vapaana jossain vaiheessa (olemme sisätiloissa) ja haisteli lattioita - kunnes totesi että on aika jättää jäähyväiset ja nosti jalkaa sohvaa vasten. Mun sisäsiisti koirani! Tottakai se sitten vielä lorutti koko päivän pisut ja hyisestä huudostani lähti juoksemaan ympäri huonetta - hana auki... Meidän vuoron päätteeksi konttasin sitten Tolun ja paperin kanssa ympäri huonetta - kunnes seuraava koira tuli paikalle, uros, ja jätti toki oman vastineensa Kinkulle. Arvaapas mitä se kolmas koira teki? No ei vaineskaan, se oli narttu.

Tänään käynnistyi kurssi jälleen ja siellä oltiin mekin, naksuttimen kanssa aivan. Löytyi se meidän heikko kohtakin - sivulletulo. Jostain syystä Kinkku ei ymmärrä käskysanaa, ellen mä tee pientä, mun mielestä lähestulkoon huomaamatonta pepun pyöräytystä. Kun mun käskettiin olla liikkumatta tuijotti Kinkku mua silmät pyöreenä ("Mamma auta!") ja meni lopulta maahan. Tsuppiduu. Seuraavilla kerroilla opetetaan Kinkulle takapään käyttöä ja sivulletulo suoraan edestä persausta heilauttamalla. Jatkossa siis koiran takapuoli heiluu, ei omistajan. Ihanan helppoa! (kunnes se pieni sininen astuu kuvaan). Odottavaisin mielin kurssin suhteen - klikkerikin pysyi tänään käsissä. Toki vaihdettiin klikkerikättä oikeasta vasempaan - tällainen taitaja sellaisesta sekaisin mene! O_o


- Katjamaarit

5 kommenttia:

  1. Ai kauheeta! :D Oli varmana "äiti" ylpeänä... Jos yhtään lohduttaa (no ei varmaan...), Carokin väänsi viime kesänä innostuksissaan tortut kyläpaikan eteiseen melkein heti ensitöikseen, ku päästiin sisään. Otus nääs vaistos, että naapurihuoneeseen oli julkeasti piilotettu toinen koira ja sekös pisti sisuksia myöten sekaisin. Arvostin kovin!

    Toi maahanmeno on muuten tosi kätevä temppu aina, ku ei tiiä varmuudella mitä emäntä pyytää tekemään. Pitäähän sitä ny koittaa, josko se säkällä olikin just sitä, mitä haluttiin, vaikka sana olikin vähän eri. ;)

    VastaaPoista
  2. Mulla on jostain syystä hirveitä ennakkoluuloja tuota naksutinta kohtaan ja olen suhtautunut aina niin epäilevästi siihen. En tiedä miten tästä ajatusmallista pääsisi eroon, koska täälläkin on paljon koulutuksia, joissa sitä käytetään. Tosin toistaiseksi Nada on toiminut ihan huippuhyvin pelkillä sanoilla, joten sekin vaikuttaa aika paljon siihen, etten edes haluaisi kokeilla naksua :D

    VastaaPoista
  3. Ei auennut naksutin meille koskaan ja sekin lepää laatikossa.Samaten pojat tarvii multa apuja,kuten käsiä ohjaukseen ja siitä ohjaaja aina mainitsee :) Täälläkin todella siis todella pitkän välin suunnitelma jäljestä ja tietty unelmissa se Bh-koe molemmille!
    Hih meillä saa varoo ku Niilolla tapana ruikkii eläinlääkärissä:)

    VastaaPoista
  4. Jospa me osuttais joskus vaikka samaan bh-kokeeseen kaikki, minä meinasin tuon spanielin sinne kanssa viedä :D Voi olla, että joukosta erottuu melkosesti, mutta eipä kukaan onneks oo sanonu, että spanielilla ei sais semmosia suorittaa :)

    VastaaPoista
  5. Bemary: kiitos komppauksesta - helpottaa kyllä tietää, että muillekin sattuu! Vai että tortut.. Mä olisin ehkä pyörtynyt! xD

    Meillä on tosiaan tuo maahanmenoliike sellainen "varma nakki" jos komentosana meni muuten ohi. Joskus liikkeen suoritukseen riittää pelkkä tuima katse. Varmuuden vuoksi - kyllä se emäntä siitä sit leppyy.

    Sanni: Mulla on kanssa ollut tiettyjä ennakkoasenteita. Mutta nyt kurssin myötä avautumassa vähän se, mihin kaikkeen sitä klikkeriä voikaan käyttää. Ja varsinkin näiden liikkeiden hiomisessa se näyttää koirallekin olevan mieluinen. (korvista näkee, että hakee ja hakee klik-ääntä). Tempuissa taas se koiran oman oivaltamisen riemu =), sitä on hauska seurata. Mutta aikamoista opettelua tämä on ainakin allekirjoittaneelle ollut. En ehkä olisi ryhtynyt touhuun (tai ainakin olisin jo luovuttanut) ellei tuo koira kuumenisi niin niistä patukoista että piti löytää rauhallisempi metodi jossa sen korvatkin pysyy auki! Koirahan ei opi silloin kun se käy koko ajan kierroksilla. Summa summarum, jos teillä toimii nykyinen tekniikka niin pysy vain siinä, niin minä tekisin =)

    Niilo ja Jalo: mä luulen, et mulla alkaa klikkerin osalta näkyä jo hieman valoa tunnelin päässä (onko se sit hyvä vai huono juttu? ;) Noi avut on kyllä tosi hankalia, tai siis se niiden häivyttäminen. Kotona uskalsin kokeilla paria muutakin epävarmaa liikettä ilman apuja ja kyllä meni koira h-moilaseksi niistäkin. Sen siitä saa kun treenaa yksin – ei ole kukaan huutamassa, ”sä taas niiasit” tai ”älä tuijota sitä koiraa”. Hommia riittää.

    Mä luulen, et mäkin joudun jatkossa pitämään Kinkkua silmällä tuon koiven kanssa. Mulle jäi TRAUMAT =)

    SUMMA SUMMARUM: Toukokuussa on Mlässä bh-koe - sinne vain sitten kaikki kolme! Hyvä tuomari...

    VastaaPoista